Kommunikaatio kuurosokeiden asukkaiden kesken Riston talossa

Abstract

Tutkimuksillisen opinnäytetyön aiheena oli Tampereella sijaitsevan kuurosokeiden toimintakeskuksen asukkaiden välinen kommunikaatio. Opinnäytetyön tilaajana oli Suomen kuurosokeat ry. Opinnäytetyössä kartoitettiin kuurosokeiden asukkaiden kokemuksia heidän keskenäisestä kommunikaatiostaan sekä heidän käyttämistään kommikaatiomenetelmistään. Opinnäytetyössä selvitetiin miten Riston talon tilat mahdollsitavat asukkaiden kommunikaatiota. Opinnäytetyössä selvitettiin miten asukkaiden kommunikaatio toteutuu käytännössä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli saada uutta tietoa, jolla voidaa kehittää toimintakeskuksen toimintaa. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisen tutkimuksen periaatteiden mukaan. Opinnäytetyön aineisto kerättiin haastattelemalla kuurosokeiden toimintakeskuksen asukkaita. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemähaastatteluita. Haastatteluita oli kymmenen ja ne toteutettiin yksilöhaastatteluina. Opinnäytetyön tulokseksi saatiin, että suurin osa haastatteluista kokee osallistuvansa usein keskusteluihin muiden asukkaiden kanssa. Kaksoisvamma ja erilaiset kommunikaatiotavat vaikuttivat keskusteluihin osallistumiseen. Taktiilia kommunikaatiota käyttävillä asukkailla korostui tulkin läsnäolo kommunikaatiotilanteissa. Opinnäytetyöstä käy ilmi, että talon kioski koettiin kommunikaation kannalta merkitykseliseksi kokoontumispaikaksi. Riston talossa kulkeminen koettiin pääosin turvalliseksi ja helpoksi. Kehitysehdotuksina haastateltavat nostivat esille viitotun puheen opetuksen. Pistekirjoituksen lisääminen tiloissa enemmän käyttöön. Kuuroille suunnatun harrastustoiminnan laajentaminen myös muille asukkaille tuli aineistossa esille. Opinnäytetyön perusteella voidaan päätellä, että tulkki on merkityksellinen taktiilia kommunikaatiota käyttäville asukkaille. Yhteisen kommunikaatiotavan puute on este keskenäiselle kommunikaatiolle. Asukkaat jotka pääsivät osallsitumaan enemmän kommunikaatiotilanteisiin, kokivat olevansa osana yhteisöä.