Lannan vastaanottohalukkuus kasvinviljelytiloilla Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaalla

Abstract

Maatalouden ravinnekuormituksen yhtenä ongelmakohtana pidetään kotieläintuotannossa muodostuvan lannan pistemäistä kertymistä tietyille alueille. Samaan aikaan löytyy peltoalueita, joille lantaa ei ole koskaan levitetty. Useimmat kasvinviljelytilat toivoisivat saavansa karjatiloilta lantaa ravinteeksi viljelyksilleen. Kohonneista lannoitekustannuksista huolimatta löytyy edelleen tiloja, jotka eivät halua vastaanottaa ja käyttää lantaa lannoiteaineena. Tässä työssä selvitettiin kasvinviljelytilojen lannan vastaanottohalukkuutta ja syitä miksi lantaa ei haluta ottaa omille pelloille. Selvitykseen on myös koottu viljelijöiden kokemuksia lannan käytöstä ja vastaanottoon liittyvistä yhteistyökuvioista.

Lannan käytön suurimpana ongelmana on ravinteiden huuhtoutuminen vesistöihin ennen kuin kasvit ehtivät sitoa niitä maasta omaan kasvuunsa. Suurimmat ravinnetappiot syntyvät kasvukauden lopulla, talvella ja keväällä ennen kasvukauden alkua. Lannan käyttöön liittyy myös useita epäluuloja ja väärinymmärryksiä. Lannan esimerkiksi uskotaan olevan lannoitusmateriaalina vähäravinteista ja ravinnesuhteiltaan lannoituskäyttöön vaikeakäyttöistä. Koska lannassa on vähän typpeä suhteessa fosforiin, tarvitsevat kasvit lisätyppeä. Kiinnostusta lannan käyttöön vähentävät myös siihen liitetyt riskit kuten maan tiivistyminen ja hukkakauran leviäminen.

Tulevaisuuden tavoitteena on kotieläintilojen ja kasvinviljelytilojen yhteistyötä kehittämällä luoda riittävät kannusteet lannan käytön lisääntymiselle. Erityisesti tulee edistää lantapörssin kehittämistä, lannan varastoinnin järjestämistä kasvinviljelytiloilla sekä lannan keräilyn, kuljetuksen ja levityksen urakointipalveluja kuten myös lannan käsittelymenetelmien kehittämistä. Lannan ravinteiden käytön tehostamiseksi tarvitaan myös tietoa siitä, miten lannan vastaanottoon liittyvät riskit voidaan välttää.