Tapaus opettajan työhyvinvointi: työhyvinvoinnista yhteinen asia työhyvinvointitietoutta kehittämällä

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarve perustui sekä laajemmin yhteiskunnassa ilmenneisiin opettajien työhyvinvoinnin haasteisiin että opinnäytetyön tilaajan, noin 600 oppilaan peruskoulun, tarpeisiin. Työn lähtökohtana oli kunnan teettämän työhyvinvointikyselyn tulokset ja siinä esiin nousseet kehittämiskohteet. Opinnäytetyön tarkoitus oli vahvistaa opettajien työhyvinvointitietoutta ja tehdä työhyvinvoinnista yhteinen asia. Tavoitteena oli tuottaa tietoa opettajien yksilöllisestä ja yhteisöllisestä työhyvinvoinnista ja selvittää opettajien kokemuksia työn kuormitus- ja voimavaratekijöistä. Lisäksi haluttiin lisätä ymmärrystä peruskoulunopettajan työstä ja työhyvinvoinnista.

Kehittämistyön menetelminä käytettiin kyselyitä, ryhmäkeskusteluja ja -tehtäviä, reflektiivistä ja dialogista työskentelyä sekä luennointia. Työskentely oli yhteisöllistä ja kaikkia opettajia osallistavaa. Yhteistyö johtoryhmän kanssa oli tiivistä koko prosessin ajan. Opinnäytetyön aineisto analysointiin pääosin laadullisella sisällönanalyysillä.

Kehittämistyön tulosten pohjalta opinnäytetyössä tuotettiin Työhyvinvoinnin tuki -juliste. Juliste kuvaa yksilön, työyhteisön ja työnantajan rooleja työhyvinvoinnin tukemisessa. Yksilön ja yhteisön osuudet sisältävät myös työn keskeisiä tuloksia työn voimavaroista. Produkti muistuttaa voimavarojen vahvistamisen ja kuormitustekijöiden hallitsemisen tärkeydestä. Kaiken perustana on pedagogisen hyvinvoinnin kokonaisuus, eli oppilaiden ja opettajien hyvinvoinnin sekä oppimisen kytkeytyminen toisiinsa.

Keskustelun, tiedon ja ymmärryksen työhyvinvoinnista koettiin lisääntyneen prosessin myötä. Työn voimavara- ja kuormitustekijöitä kuvattiin moninaisiksi ja toisiinsa vaikuttaviksi. Erityisen tärkeiksi työn voimavaroiksi opettajat kokivat työyhteisön ja merkityksellisen oppilastyön. Kuormitustekijöissä korostuivat työmäärä, kiire sekä oppilaiden tuen tarpeet ja haasteet. Opettajan työssä tarvitaan sopiva tasapaino työn autonomian ja opettajien välisen yhteistyön välillä ja työtä tulee hallita yhdessä. Keskeistä on opettajien mahdollisuus keskittyä perustyöhönsä riittävien resurssien sekä kollegiaalisen ja moniammatillisen yhteistyön tukemana. Nämä edistävät työssä koettuja onnistumisia ja myönteisiä tunteita. Opettajien osaamista, työhyvinvointitietoutta sekä voimavara- ja ratkaisukeskeistä ajattelua tulee vahvistaa ja mahdollistaa heille nykyistä enemmän ennakoivaa tukea työhyvinvoinnin ylläpitämiseen.