Käsi olkapäälle ja kysy, onko kaikki kunnossa

Abstract

Kriittisten tilanteiden jälkipuinnit ovat lisääntyneet ja voidaan jo puhua, että ne kuuluvat poliisin arkeen. Poliisi voi kokea työtehtävillään erittäin traumaattisia tilanteita, ja onneksi niiden puimiseen on alettu kiinnittää enemmän huomiota. Traumaattisen kokemuksen purkamatta jättäminen voi johtaa ongelmiin niin työ- kuin siviilielämässä ja toimivalla jälkipuintimenetelmällä on tässä merkittävä rooli. Tämä opinnäytetyö käsittelee poliisin kriittisten tilanteiden purkuohjaajia ja heidän työssäjaksamistaan. Lisäksi selvitetään purkuohjaajien näkemyksiä siitä, miten jälkitoimia voitaisiin vielä tehostaa nykytilasta.

Tutkimustulosten perusteella on pääteltävissä, että purkukeskustelun ohjaajat kaipaavat hieman enemmän tukea omaan jaksamiseensa. Kehityskohteina nähtiin muun muassa esimiestyö ja purkuohjaajien arvostus organisaatiossa. Purkukeskustelun ohjaajien jatkokoulutukselle koettiin myös olevan tarvetta.

Opinnäytetyö on toteutettu kvalitatiivisena tutkimuksena teemahaastattelumenetelmällä. Haastattelemani poliisivirassa olevat, purkukeskustelun ohjaajan koulutuksen suorittaneet henkilöt esiintyvät tutkimuksessa anonyymisti. Teoriaosuudessa avataan keskeisimmät tutkimukseen liittyvät käsitteet ja selvitetään teoriatasolla kriittisten tilanteiden jälkihoitokäytänteet poliisiorganisaatiossa.