Syyttäjien huomioita yleisimmistä syistä lisätutkintapyynnöille Helsingin poliisilaitoksella
Vyyryläinen, Emmi (2023)
Vyyryläinen, Emmi
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060722578
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060722578
Tiivistelmä
Rikosprosessin joutuisuus on tärkeää toimivalle rikosoikeudelliselle järjestelmälle. Suomi on 2000- luvulla saanut useita tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta liittyen rikosoikeudenkäynnin kestoon. Rikosprosessin ensimmäinen vaihe on esitutkinta, jossa hankitaan ja kootaan selvitystä epäiltynä olevasta rikoksesta. Esitutkinnan valmistuttua, siirtyy rikosasia usein syyttäjälle syyteharkintaan. Syyteharkintaa ja esitutkintaa viivästyttävät puutteelliset esitutkintapöytäkirjat ja niistä aiheutuvat lisätutkintapyynnöt. Tässä opinnäytetyössä tutkittiin ja selvitettiin lisätutkintapyyntöjen yleisimpiä syitä ja pyrittiin löytämään keinoja niiden ennalta ehkäisemiseksi.
Tämä opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, joka perustuu haastateltujen yksilöiden tulkintaan ja kokemuksiin. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla Helsingin poliisilaitoksen nopean toiminto yksikön, eli NOTOn syyttäjiä. Analysoimalla haastatteluja pyrittiin löytämään syitä lisätutkintapyyntöjen taustalla sekä kehittämään keinoja niiden ennalta ehkäisemiseen ja sen avulla koko rikosprosessin vauhdittamiseen.
Tulosten perusteella yleisimpiä syitä lisätutkintapyynnöille ovat näytön puuttuminen kiistetyissä jutuissa, näytön kannalta oleellista tietoa löytyy pelkästään tutkintailmoitukselta, kuulustelut ovat puutteellisia, kaikkiin rikostekokonaisuuksien rikosnimikkeisiin ei oteta kantaa ja esitutkintapöytäkirjojen liitteinä on huonoja tallenteita. Syyttäjät kokivat, että osa lisätutkintapyynnöistä johtuu vain poliisien tietämättömyydestä liittyen syyteharkintaan ja rikosprosessin myöhempiin vaiheisiin. Haastatteluissa tuotiin esiin yksinkertaisia toimia, joilla poliisit voisivat ennalta ehkäistä tarpeettomia lisätutkintapyyntöjä eri esitutkinnan vaiheissa. Esiin nousseet syyt lisätutkintapyyntöjen takana olivat syyttäjien mielestä hyvin yksinkertaisia ja selkeitä. Yksi haastatelluista syyttäjistä totesikin hyvin: ”Mä aina itsekin ihmettelen, että onpa yksinkertaisia asioita. Mut sitten toisaalta kauhean kiva, koska ne voi korjata ja on sit vältettävissä.”
Tämä opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, joka perustuu haastateltujen yksilöiden tulkintaan ja kokemuksiin. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla Helsingin poliisilaitoksen nopean toiminto yksikön, eli NOTOn syyttäjiä. Analysoimalla haastatteluja pyrittiin löytämään syitä lisätutkintapyyntöjen taustalla sekä kehittämään keinoja niiden ennalta ehkäisemiseen ja sen avulla koko rikosprosessin vauhdittamiseen.
Tulosten perusteella yleisimpiä syitä lisätutkintapyynnöille ovat näytön puuttuminen kiistetyissä jutuissa, näytön kannalta oleellista tietoa löytyy pelkästään tutkintailmoitukselta, kuulustelut ovat puutteellisia, kaikkiin rikostekokonaisuuksien rikosnimikkeisiin ei oteta kantaa ja esitutkintapöytäkirjojen liitteinä on huonoja tallenteita. Syyttäjät kokivat, että osa lisätutkintapyynnöistä johtuu vain poliisien tietämättömyydestä liittyen syyteharkintaan ja rikosprosessin myöhempiin vaiheisiin. Haastatteluissa tuotiin esiin yksinkertaisia toimia, joilla poliisit voisivat ennalta ehkäistä tarpeettomia lisätutkintapyyntöjä eri esitutkinnan vaiheissa. Esiin nousseet syyt lisätutkintapyyntöjen takana olivat syyttäjien mielestä hyvin yksinkertaisia ja selkeitä. Yksi haastatelluista syyttäjistä totesikin hyvin: ”Mä aina itsekin ihmettelen, että onpa yksinkertaisia asioita. Mut sitten toisaalta kauhean kiva, koska ne voi korjata ja on sit vältettävissä.”