Videokuulustelumenetelmän käyttö Itä-Suomen poliisilaitoksella
Korpi, Emma (2023)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023090425321
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023090425321
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka paljon Itä-Suomen poliisilaitoksella käytetään videokuulustelumenetelmää vuositasolla ja saada tietoa nykytilanteesta videokuulustelumenetelmän käyttöön liittyen. Videokuulustelujen määrän lisäksi selvitetään syitä ja perusteluja kuulustelujen videoimisen taustalla. Lisäksi pyritään selvittämään, kuinka kuulustelujen videoimista voitaisiin lisätä ja mitä muutoksia tulisi tehdä, jotta päästäisiin Poliisihallituksen asettamaan tavoitteeseen siitä, että poliisin suorittamien kuulustelujen videoiminen olisi pääsääntö. Opinnäytetyö toteutetaan täysin julkisena.
Tutkimuksessa käytetään sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Kvalitatiivisen menetelmän eli teemahaastattelujen kautta selvitetään syitä kuulustelujen videoimisen taustalla sekä syitä sille, miksi videokuulustelumenetelmän käyttö on vielä vähäistä ja mitä tulisi tehdä, että menetelmän käyttö lisääntyisi. Tutkimukseen haastateltiin rikostutkijoita Itä-Suomen poliisilaitokselta. Kvantitatiivisella menetelmällä taas selvitetään videokuulustelujen määrää vuositasolla, ja tähän käytetään menetelmänä kyselytutkimusta. Kyselytutkimus kohdennettiin kaikille Itä-Suomen poliisilaitoksen tutkijoille ja tutkinnanjohtajille, eli rikostorjuntasektorilla työskenteleville poliiseille.
Tutkimuksen teoriaosuudessa käydään läpi videokuulustelumenetelmää koskevaa lainsäädäntöä ja selvitetään aikaisempien tutkimusten ja olemassa olevien lähteiden kautta, mikä tilanne ja asema videokuulustelumenetelmällä on suomalaisessa poliisitoiminnassa.
Tutkimustulosten pohjalta todetaan, että videokuulustelumenetelmää käytetään vähän verrattuna kirjalliseen kuulustelumenetelmään. Videokuulustelumenetelmää käytetään pääasiassa vakavimmissa rikosnimikkeissä, sekä alaikäisten kuulusteluissa. Videokuulustelumenetelmässä on selkeitä hyötyjä mutta myös heikkouksia, ja menetelmän laajempi käyttö vaatisi henkilöstön kouluttamista, ohjeistamista ja vahvaa tahtotilaa.
Tutkimuksessa käytetään sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Kvalitatiivisen menetelmän eli teemahaastattelujen kautta selvitetään syitä kuulustelujen videoimisen taustalla sekä syitä sille, miksi videokuulustelumenetelmän käyttö on vielä vähäistä ja mitä tulisi tehdä, että menetelmän käyttö lisääntyisi. Tutkimukseen haastateltiin rikostutkijoita Itä-Suomen poliisilaitokselta. Kvantitatiivisella menetelmällä taas selvitetään videokuulustelujen määrää vuositasolla, ja tähän käytetään menetelmänä kyselytutkimusta. Kyselytutkimus kohdennettiin kaikille Itä-Suomen poliisilaitoksen tutkijoille ja tutkinnanjohtajille, eli rikostorjuntasektorilla työskenteleville poliiseille.
Tutkimuksen teoriaosuudessa käydään läpi videokuulustelumenetelmää koskevaa lainsäädäntöä ja selvitetään aikaisempien tutkimusten ja olemassa olevien lähteiden kautta, mikä tilanne ja asema videokuulustelumenetelmällä on suomalaisessa poliisitoiminnassa.
Tutkimustulosten pohjalta todetaan, että videokuulustelumenetelmää käytetään vähän verrattuna kirjalliseen kuulustelumenetelmään. Videokuulustelumenetelmää käytetään pääasiassa vakavimmissa rikosnimikkeissä, sekä alaikäisten kuulusteluissa. Videokuulustelumenetelmässä on selkeitä hyötyjä mutta myös heikkouksia, ja menetelmän laajempi käyttö vaatisi henkilöstön kouluttamista, ohjeistamista ja vahvaa tahtotilaa.