Puhallutusten määrä suhteessa alkoholirattijuopumuksiin Helsingissä vuosina 2018-2022
Pienimäki, Saku (2023)
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023091625889
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023091625889
Tiivistelmä
Poliisilla on viisi painopistealuetta liikennevalvonnassa ja yksi näistä on rattijuopumusvalvonta. Puhallusratsiat lopetettiin toistaiseksi kokonaan vuoden 2020 maaliskuussa koronaviruspandemian leviämisen ehkäisemiseksi. Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan sitä, että minkälaisia vaikutuksia puhallusratsioiden loppumisella on ollut alkoholirattijuopumuksien määrään vai onko ollut ollenkaan. Tarkastelen tässä opinnäytetyössä ajanjaksoa 2018–2022, josta saan vertailukohtaa alkoholiratti-juopumusten määrästä ennen koronaviruksen alkamista ja sen aikana. Lisäksi olen rajannut alueen koskemaan ainoastaan Helsingin poliisilaitoksen aluetta ja rattijuopumusrikokset ainoastaan koskemaan alkoholista johtuvia rattijuopumuksia.
Työn aihe on mielestäni ajankohtainen, koska koronaviruspandemia alkaa olemaan taaksejäänyttä elämää ja nyt on mielestäni oiva hetki tarkastella sen vaikutuksia eri asioihin ja tehdä johtopäätöksiä näistä.
Työssä käsitellään aluksi keskeisiä tutkimusmenetelmiä ja käydään lävitse koronavirusta ja sen vaikutuksia poliisin toimintaan. Tämän jälkeen syvennän lukijan alkoholirattijuopumusrikoksiin, sekä perusmuotoiseen-, että törkeään rattijuopumukseen ja esittelen muutaman konkreettisen rattijuopumustapauksen, jotka on käsitelty ylimmässä oikeusasteessa eli korkeimmassa oikeudessa. Lisäksi käyn lävitse poliisin toimivaltuudet rattijuopumusrikoksen osalta niin virkaa tekevän konstaapelin ja asiakkaan näkökulmasta sekä keinot, jolla alkoholirattijuopumus todetaan.
Olen hyödyntänyt tutkimuksessani tilastokeskuksen, PolStatin ja poliisin tilastoja, joiden avulla hain vastauksia tutkimuskysymyksiin. Olen hyödyntänyt tutkimuksessa kvantitatiivista eli määrällistä tutkimusmenetelmää, jonka tarkoituksena on löytää vastauksia suurempiin lukumääriin perustuen. Tutkimuksessa tulin siihen tulokseen, että puhallusratsioiden loppumisella ei ollut kovin merkittävä vaikutus suuntaan tai toiseen alkoholirattijuopumusten määrään nähden. Pohdin työn loppupuolella, että kansalaisten valppaus tien päällä ja poliisin toiminta on mahdollistanut sen, että alkoholirattijuopumusten määrä ei laskenut niin merkittävästi.
Työn aihe on mielestäni ajankohtainen, koska koronaviruspandemia alkaa olemaan taaksejäänyttä elämää ja nyt on mielestäni oiva hetki tarkastella sen vaikutuksia eri asioihin ja tehdä johtopäätöksiä näistä.
Työssä käsitellään aluksi keskeisiä tutkimusmenetelmiä ja käydään lävitse koronavirusta ja sen vaikutuksia poliisin toimintaan. Tämän jälkeen syvennän lukijan alkoholirattijuopumusrikoksiin, sekä perusmuotoiseen-, että törkeään rattijuopumukseen ja esittelen muutaman konkreettisen rattijuopumustapauksen, jotka on käsitelty ylimmässä oikeusasteessa eli korkeimmassa oikeudessa. Lisäksi käyn lävitse poliisin toimivaltuudet rattijuopumusrikoksen osalta niin virkaa tekevän konstaapelin ja asiakkaan näkökulmasta sekä keinot, jolla alkoholirattijuopumus todetaan.
Olen hyödyntänyt tutkimuksessani tilastokeskuksen, PolStatin ja poliisin tilastoja, joiden avulla hain vastauksia tutkimuskysymyksiin. Olen hyödyntänyt tutkimuksessa kvantitatiivista eli määrällistä tutkimusmenetelmää, jonka tarkoituksena on löytää vastauksia suurempiin lukumääriin perustuen. Tutkimuksessa tulin siihen tulokseen, että puhallusratsioiden loppumisella ei ollut kovin merkittävä vaikutus suuntaan tai toiseen alkoholirattijuopumusten määrään nähden. Pohdin työn loppupuolella, että kansalaisten valppaus tien päällä ja poliisin toiminta on mahdollistanut sen, että alkoholirattijuopumusten määrä ei laskenut niin merkittävästi.