Syyteneuvottelu ja sen vaikutukset esitutkintaan

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan syyteneuvottelua. Tarkastelun kohteena on erityisesti syyteneuvottelun mahdollinen vaikutus esitutkintaan. Opinnäytetyössä selvitetään myös syyteneuvottelun tarkoitusta, käytäntöjä sekä seuraamuksia. Syyteneuvotteluun liittyy erittäin olennaisena kysymys siitä, tarvitaanko tunnustuksen lisäksi muuta näyttöä ja kuinka paljon. Syyteneuvottelun alku peräisenä tavoitteena on ollut vähentää muun näytön tarvetta, jolloin esitutkinta kevenisi ja myös esitutkinnassa saavutettaisiin resurssisäästöjä. Esitutkintaviranomaisen työn kannalta onkin erittäin tärkeää tietää, millaista näyttöä ja tutkintaa poliisin halutaan suorittavan näissä tapauksissa.Olen tutkielmassani pitänyt keskeisenä seikkana kerätä lainopillista tietoa syyteneuvottelusta ja peilata sitä poliisin työhön.

Tämän tutkimuksellisen opinnäytetyön tutkimuskysymyksinä ovat olleet: mitä syyteneuvottelu tarkoittaa, minkälaisissa rikosasioissa syyteneuvottelua voidaan soveltaa, mikä on esitutkinnan toimittamisen laajuus syyteneuvottelumenettelyssä ja minkälaisia mahdollisia ongelmakohtia syyteneuvotteluun sisältyy. Tutkimuskysymyksiin haettiin vastauksia lainopillisen tutkimuksen keinoin. Tietopohja on luotu hallituksen esityksistä, lainsäädännöstä, oikeuskirjallisuudesta ja muista tutkimuksista. Kysymyksiin haetaan vastausta tutkimalla voimassa olevaa oikeutta.

Keskeisinä päätelminä voidaan pitää sitä, että nykyisen oikeuskäytännön mukaan epäilty/ vastaaja voi peruuttaa tunnustuksensa missä vaiheessa prosessia tahansa. Tämä johtaa siihen, että poliisin on varauduttava täysimittaiseen esitutkintaan. Tämän lisäksi voidaan päätellä, että syyteneuvottelu on tärkeä keino niukassa resurssitilanteessa ja sen kehittämiselle olisi tarvetta.