Museonäyttelyn luominen yhteiskehittämällä

Abstract

Tämän opinnäytetyön tilaajana on Pohjois-Pohjanmaan museo, jossa kehitettiin uutta museokonspeptia vuonna 2023 museon muuttaessa uusiin tiloihin. Uuden museokonseptin suunnittelu käynnistettiin ParasRakas-museo hankkeessa dynaamisen museon toimintamallia hyödyntäen. Dynaamisen museon toimintamalli yhdistää menneen, nykyisen ja tulevan kulttuuriperinnön vaikuttavasti. Uusiin tiloihin muuton myötä museon oli myös aloitettava uuden näyttelyn suunnittelu, jonka tarkoituksena on esitellä oululaista metallimusiikin kulttuurihistoriaa, nykyhetkeä ja tulevaisuutta. Opinnäytetyöni kehittämistavoite oli hahmotella sitä, millaisia ihmisiä osallistavia tapoja voi olla luoda ja rakentaa museonäyttely. Työni tarkoitus on toimia ohjaavana ja suuntaa antavana materiaalina näyttelyn luomisen apuna. Pohjois-Pohjanmaan museon tavoite on edistää toiminnallaan museoinstituution avoimuutta, saavutettavuutta ja inklusiivisuutta yhteiskunnassa, kuin myös edistää monimuotoisuutta ja kestävää kulttuurista kehitystä. Opinnäytetyössäni hahmottelin kehittämisehdotuksena museolle yhteiskunnallisesti osallisuutta tukevia, kuin myös osallistavia tapoja rakentaa näyttely yhteiskehittämällä yksilöiden ja yhteisöjen kanssa. Kehittämistyön menetelmäni perustuivat benchmarking-haastatteluihin, sekä sen pohjalta toteutettuun aivoriihi-työpajaan. Haastattelin neljää henkilöä, joista kukin oli työssään pohtinut ja toiminut museon näyttelyn yhteiskehittämiseen liittyvien teemojen parissa. Aivoriihessä testasin tietoperustaani ja haastatteluiden pohjalta nousseita aiheita näyttelyn kehittämiseen tähtäävän työpajan muodossa. Opinnäytteeni tuloksena kävi ilmi, että yhteiskehittämisen laajuutta suunniteltaessa tulee huomioida museon ja näyttelyn laajuus. Yhteiskehittäminen on pitkä prosessi, jonka aikana aihe selkiytyy niin yhteisöille, kuin museon henkilökunnalle itselleen paremmin. Aiheen selkiytessä se myös opettaa tekijöitään, kuin myös muita. Ihmiset ja yhteisöt kiinnostuvat museosta identiteettikysymysten kautta, joten museon näyttelyiden yhdistäminen alueellisiin identiteetteihin takaa sen, että myös yhteisöt saadaan osallistettua tekemään ja toimimaan osana prosesseja. Lopuksi liitän aiheeni yhteisöpedagogin osaamisalueisiin ja mahdollisiin rooleihin museotyön kentällä pohtiessani jatkotukimusta.