Tuodaan seikkailukasvatus lähelle: peruskoulun opettajien näkemyksiä seikkailukasvatuksen toteuttamisesta kaupunkiluonnossa
Laitala, Anniina (2023)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023112832267
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023112832267
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää kaupunkiympäristössä toimivien peruskoulun opettajien näkemyksiä seikkailukasvatuksen toteuttamisesta opettajan työssä ja millä tavoin urbaania luontoympäristöä hyödynnettiin seikkailukasvatuksellisessa toiminnassa. Tutkimuksella pyrittiin tunnistamaan seikkailukasvatuksen pedagogiset mahdollisuudet oppilaiden kokonaisvaltaiselle kasvulle, oppimiselle ja luontosuhteelle.
Opinnäytetyötarve syntyi Seikkaillen hyvinvointia ja osallisuutta kouluihin -hankkeessa. Opinnäytetyön tilaajina olivat hankkeen päätoimijat Humanistinen ammattikorkeakoulu ja Suomen nuorisokeskusyhdistys ry.
Opinnäytetyön teoriaosuudessa kuvailtiin seikkailukasvatuksen historiaa ja keskeisiä tunnuspiirteitä. Seikkailukasvatusta urbaanissa luonnossa tarkasteltiin suomalaisen luonto- ja eräperinteen, kaupungistumisen ja kaupunkiluontoympäristöjen kontekstissa. Laadullinen tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelemalla neljää peruskoulun opettajaa. Täydentävänä tutkimusmenetelmänä käytettiin havainnoivaa osallistumista, jota toteutin hankkeen koulutuspäivillä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä, teemoittelua ja muistiinpanoja.
Tutkimustuloksissa nousi esille, että seikkailukasvatusta hyödynnettiin siitä kiinnostuneiden opettajien keskuudessa, mutta haasteita sen hyödyntämiselle laajemmin oli runsaasti. Nykymuotoisessa koulujärjestelmässä ei ole juurikaan tilaa seikkailukasvatukselle ja ulkona oppimiselle. Seikkailukasvatus nähtiin kokonaisvaltaisena kasvatusmenetelmänä, jonka hyödyt ovat laaja-alaiset. Seikkailukasvatuksesta hyötyvät monenlaiset oppilaat. Kävelyetäisyydellä peruskoulusta sijaitseva lähiluonto on edellytys seikkailukasvatuksen toteuttamiselle helposti ja matalalla kynnyksellä.
Opinnäytetyöni osoitti, että seikkailukasvatuksen pedagoginen potentiaali on sen nivomisessa koulun arkeen ja koulun lähiympäristöihin. Kävelyetäisyydellä koulusta sijaitsevat luontoympäristöt, joihin koulun pihapiirit kuuluvat, ovat edellytys seikkailukasvatuksen hyödyntämiselle helposti osana opetusta. Kaupunkiluonnon monet arvot tunnistettiin. Seikkailukasvatus kaupunkiluonnossa vahvistaa lasten erilaisia luontosuhteita ja taitoja. Perusopetuksen perustuessa maksuttomuuteen, tarjoaa lähiluonto yhdenvertaisen alustan pedagogisille seikkailuille. Jatkokehittämisessä seikkailukasvatuksen ymmärrettävyyttä, saavutettavuutta ja tunnettuutta tulee lisätä. Seikkailukasvatusta tulee kehittää kohti arjen pedagogiikkaa. Seikkailukasvatus tuodaan lähemmäs koulua ja lähiluontoa. The aim of the thesis was to discover how adventure education was used as a teaching method among teachers in urban comprehensive schools, and what kinds of challenges and benefits may occur. As an another goal was to find out, how urban nature was used as a learning environment in outdoor adventure education, and what kinds of pedagogical potential was recognised to pupils’ growth and nature relationships.
The need for the thesis was recognised from the project of adventure education for student wellfare and inclusion in schools. The main operators of the project and the supscribers of my thesis were Humak University of Applied Sciences and Finnish Youth National Centers Association.
The literature review consisted of the history and the main elements of outdoor adventure education and how it was reflected in the finnish nature and wilderness tradition, urbanization and urbanizing natural environments. As recearch methods were used theme interviews of four teachers from comprehensive schools and by participating as an observer in the outdoor adventure education training programs.
The research results showed, that outdoor adventure education was used among teachers who were interested in it, but there were plenty of challenges to its wider use in schools. It seems, that it is hard to find space for outdoor adventure education and outdoor learning in the current Finnish education system. Outdoor adventure education was seen as a holistic education method with extensive benefits for diverse pupils. The accessible natural areas by walking distance from schools are the key components of using outdoor adventure education easily and with a low threshold.
My thesis showed that the potential of adventure education in comprehensive schools lies in connecting it to the everyday pedagogy and to the vicinity of schools’ nature. The school yards and accessible natural areas next to schools play an important role of using outdoor adventure education easily. The values of urban nature were identified. It can strenghten pupils’ different relationships of nature and other skills. When public comprehensive schools in Finland are free of charge, may accessible nature offers an equal outdoor learning environment for pedagogical adventures. As a future development, the comprehensibility, accessibility and recognition of adventure education should be increased. It is possible to bring adventure education closer to school and its surrounding nature.
Opinnäytetyötarve syntyi Seikkaillen hyvinvointia ja osallisuutta kouluihin -hankkeessa. Opinnäytetyön tilaajina olivat hankkeen päätoimijat Humanistinen ammattikorkeakoulu ja Suomen nuorisokeskusyhdistys ry.
Opinnäytetyön teoriaosuudessa kuvailtiin seikkailukasvatuksen historiaa ja keskeisiä tunnuspiirteitä. Seikkailukasvatusta urbaanissa luonnossa tarkasteltiin suomalaisen luonto- ja eräperinteen, kaupungistumisen ja kaupunkiluontoympäristöjen kontekstissa. Laadullinen tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelemalla neljää peruskoulun opettajaa. Täydentävänä tutkimusmenetelmänä käytettiin havainnoivaa osallistumista, jota toteutin hankkeen koulutuspäivillä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä, teemoittelua ja muistiinpanoja.
Tutkimustuloksissa nousi esille, että seikkailukasvatusta hyödynnettiin siitä kiinnostuneiden opettajien keskuudessa, mutta haasteita sen hyödyntämiselle laajemmin oli runsaasti. Nykymuotoisessa koulujärjestelmässä ei ole juurikaan tilaa seikkailukasvatukselle ja ulkona oppimiselle. Seikkailukasvatus nähtiin kokonaisvaltaisena kasvatusmenetelmänä, jonka hyödyt ovat laaja-alaiset. Seikkailukasvatuksesta hyötyvät monenlaiset oppilaat. Kävelyetäisyydellä peruskoulusta sijaitseva lähiluonto on edellytys seikkailukasvatuksen toteuttamiselle helposti ja matalalla kynnyksellä.
Opinnäytetyöni osoitti, että seikkailukasvatuksen pedagoginen potentiaali on sen nivomisessa koulun arkeen ja koulun lähiympäristöihin. Kävelyetäisyydellä koulusta sijaitsevat luontoympäristöt, joihin koulun pihapiirit kuuluvat, ovat edellytys seikkailukasvatuksen hyödyntämiselle helposti osana opetusta. Kaupunkiluonnon monet arvot tunnistettiin. Seikkailukasvatus kaupunkiluonnossa vahvistaa lasten erilaisia luontosuhteita ja taitoja. Perusopetuksen perustuessa maksuttomuuteen, tarjoaa lähiluonto yhdenvertaisen alustan pedagogisille seikkailuille. Jatkokehittämisessä seikkailukasvatuksen ymmärrettävyyttä, saavutettavuutta ja tunnettuutta tulee lisätä. Seikkailukasvatusta tulee kehittää kohti arjen pedagogiikkaa. Seikkailukasvatus tuodaan lähemmäs koulua ja lähiluontoa.
The need for the thesis was recognised from the project of adventure education for student wellfare and inclusion in schools. The main operators of the project and the supscribers of my thesis were Humak University of Applied Sciences and Finnish Youth National Centers Association.
The literature review consisted of the history and the main elements of outdoor adventure education and how it was reflected in the finnish nature and wilderness tradition, urbanization and urbanizing natural environments. As recearch methods were used theme interviews of four teachers from comprehensive schools and by participating as an observer in the outdoor adventure education training programs.
The research results showed, that outdoor adventure education was used among teachers who were interested in it, but there were plenty of challenges to its wider use in schools. It seems, that it is hard to find space for outdoor adventure education and outdoor learning in the current Finnish education system. Outdoor adventure education was seen as a holistic education method with extensive benefits for diverse pupils. The accessible natural areas by walking distance from schools are the key components of using outdoor adventure education easily and with a low threshold.
My thesis showed that the potential of adventure education in comprehensive schools lies in connecting it to the everyday pedagogy and to the vicinity of schools’ nature. The school yards and accessible natural areas next to schools play an important role of using outdoor adventure education easily. The values of urban nature were identified. It can strenghten pupils’ different relationships of nature and other skills. When public comprehensive schools in Finland are free of charge, may accessible nature offers an equal outdoor learning environment for pedagogical adventures. As a future development, the comprehensibility, accessibility and recognition of adventure education should be increased. It is possible to bring adventure education closer to school and its surrounding nature.