Yhteisöjen resilienssiä lisäävä vapaaehtoistoiminta: Suomen Punaisen Ristin arjen turvallisuutta vahvistava toiminta henkisen kriisinkestävyyden näkökulmasta

Abstract

Kansainvälisen Punaisen Ristin ja Puolikuun liikkeen toiminta perustuu pitkälti yhteisöjen resilienssin vahvistamiseen vapaaehtoisvoimin. Tässä työssä on tarkasteltu sitä, miten tuo lähtökohta ilmenee Suomen Punaisen Ristin (SPR) arjen turvallisuutta vahvistavassa vapaaehtoistoiminnassa ja miten se osaltaan vahvistaa henkistä kriisinkestävyyttä ja siten Suomen kokonaisturvallisuutta.

Opinnäytetyöllä oli kaksi tehtävää: 1) kehittämistehtävän tavoitteena oli selvittää, miten SPR:n vapaaehtoiset tunnistavat oman roolinsa kokonaisturvallisuuden ja SPR:n kokonaisvalmiuden viitekehyksissä. Työssä on tarkasteltu sitä, miten he tarvittaessa sopeuttavat vapaaehtoistoimintaansa ja auttavat avuntarpeessa olevia erilaisissa toimintaympäristöissä, mutta toisaalta tukevat yhteiskunnan kokonaisresilienssiä toteuttamalla perustehtäväänsä.

Opinnäytetyön toinen 2) tehtävä on teoreettinen, eli on määritelty, miten SPR:n vapaaehtoistoiminta asettuu Suomen kokonaisturvallisuuden viitekehykseen. Samalla on pohdittu sitä, miten vapaaehtoistoiminta vahvistaa sekä autettavien että auttajien osallisuuden kokemuksia ja sosiaalista pääomaa. Nämä ominaisuudet lisäävät yhteisöjen ja yhteiskunnan kokonaisresilienssiä ja siten kokonaisturvallisuutta. Ennen kaikkea tarkastellaan muita vapaaehtoistehtäviä kuin varsinaisia valmiustoimintaa ja hälytystehtäviä.

Opinnäytetyön johtopäätöksenä SPR:n kokonaisvalmiudella on kaksi tehtävää: 1) Ensinnäkin kokonaisvalmius tarkoittaa sitä, että SPR:n eri toimintojen tulee sopeutua mahdollisiin häiriötilanteisiin ja sitä varten on tehtävä valmius- ja varautumissuunnitelmia ja mahdollisesti harjoiteltava eri tilanteita varten. 2) Toisaalta perustoiminnan pitää voida jatkua ja erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tukea tulee jatkaa, sillä se ylläpitää yhteisöjen resilienssiä ja kriisinkestävyyttä. Tämä johtaa siihen, että uusia vapaaehtoisia pitää pystyä tarvittaessa rekrytoimaan ja perehdyttämään nopealla tahdilla.

Tämän lisäksi yhteisöjen resilienssiä lisää verkostoituminen ja yhteistyö sekä viranomaisten että muun kolmannen ja neljännen sektorin kanssa, viestintä ja vuorovaikutus sekä keskittyminen erityisesti heikoimmassa asemassa olevien tukemiseen. Näiden tehtänä on vahvistaa luottamusta lähiyhteisöissä sekä yhteiskunnassa.