Kaverille kanssa : Uusien kävijöiden osallistaminen Käräyttäjäkaveri-pilotissa

Abstract

Opinnäytetyössä kuvatussa Käräyttäjäkaveri-pilotissa ihmiset käräyttävät/haastavat toisiaan uusiksi kulttuurikävijöiksi tai tutustumaan aiemmin vieraammiksi jääneisiin kulttuurimuotoihin. Kokeilu perustuu aiempaan käymättömyystutkimukseen, jonka perusteella seuran saamisella on suuri merkitys tapahtumiin osallistumiselle. Käräyttäjäkaveri-pilotti toteutettiin syksyllä 2014 kahdeksan Kanneltalossa pidetyn kulttuuriesityksen yhteydessä.

Käräyttäjäkaveri-pilotti on osa Vetovoimaa kulttuurikeskuksiin -hanketta, jossa ovat mukana HUMAK, OKM ja Helsingin alueelliset kulttuurikeskukset. Opinnäytetyön tavoitteena on etsiä kokeilemalla tietoa toimivista osallistamistoimenpiteistä ja tuottaa kaikille kulttuurilaitoksille konkreettista tietoa ei-kävijöiden aktivoinnista. Kävijäpohjan laajentaminen ja uusien kävijöiden saattaminen kulttuurin pariin ovat yhteiskunnallisesti ja kulttuuripoliittisesti erittäin ajankohtaisia teemoja; osallistaminen ja kulttuurin demokratisointi ovat sekä suomalaisen että Helsingin kaupungin kulttuuripolitiikan keskiössä.

Opinnäytetyössä osoitetaan Käräyttäjäkaverin soveltuvan pitkälti sellaisenaan myös muille toimijoille ja että Käräyttäjäkaveritoiminnalla voidaan aktivoida uutta yleisöä alueellisen kulttuurikeskuksen tapahtumiin. Tuloksista käy ilmi, että toiminnalla voidaan myös kasvattaa kävijöiden kulttuurista pääomaa. Lisäksi ennakkomarkkinoinnilla, oheisohjelmalla ja symboleilla voidaan synnyttää yhteisöllisyyden tuntua uusien kävijöiden keskuudessa. Opinnäytetyössä myös kuvataan sitä kokemusta, jonka uusi tai satunnainen kävijä Käräyttäjäkaveri-pilotin kautta saa, osoittamalla erityistä huomiota kävijöiden omiin pohdintoihin. Samalla kartoitetaan lähtisivätkö he uudelleen vastaavanlaiseen tai johonkin muuhun itselleen tuntemattomaan kulttuuritapahtumaan. Lisäksi tutkimuksen perusteella tehdään ehdotuksia tavoista jatkojalostaa Käräyttäjäkaveri-brändiä ja sen toiminnallisuutta.

Työssä käytetyt menetelmät ovat pääosin laadullisia ja tapaustutkimukseen nojaavia. Keskeisenä tutkimusmetodina käytetään havainnointia, avointa haastattelua ja vapaamuotoista reflektointia. Kävijöiden kanssa käydyissä keskusteluissa on päästy paitsi havainnoimaan tarkemmin satunnaiskävijän kokemusmaailmaa myös osalliseksi mielenkiintoisiin näkymiin käymättömyyden esteistä ja kulttuurikuluttamisen ja identiteetin yhteydestä.

In the Käräyttäjäkaveri (informer friend) experiment people in a sense expose each other as new cultural goers and challenge their friends to acquaint themselves to culture and art forms that have yet remained foreign to them. The experiment is based on previous non-goer surveys that indicate that company is a significant aspect in attending cultural events. The experiments were carried out during Autumn 2014 at Kanneltalo in West Helsinki in connection with eight of their shows.

The informer friend pilot is part of the HUMAK University of Applied Science, Ministry of Education and Culture and Helsinki’s regional cultural centres joint project Vetovoimaa kulttuurikeskuksiin. The aim of this thesis is to seek good involvement practices through experiments and to offer all cultural institutions new information on how to activate non-goers. Both expanding attendance base and getting new goers to cultural events are extremely current themes in our society and in terms of cultural politics. Involvement and democratisation of culture are at the heart of cultural politics of Finland and the city of Helsinki.

The thesis indicates that the same methods used in the pilot can be adapted to other operators as such. All in all, the activities described were successful in activating new goers to the events of a regional cultural centre. The results also show that cultural capital can be increased with these methods. In addition, a sense of shared community can be generated amongst new goers by ways of marketing, side programme and symbols associated with the project. The thesis furthermore describes the experience that a new or random cultural goer gets by attending the events. Special attention is given to the own voice of the new goers. Meanwhile it was also mapped out whether the new goers would go to other similar or new cultural events in the future. Finally, the work will also give suggestions on how to refine the brand and add to its workability.

Methods used in the thesis are mainly qualitative and draw from case study research. The focal research methods are observation and informal discussions and interviews. In these discussions with the new goers we are able to tap into their experience and to make interesting discoveries of possible obstacles as well as the connections between consuming cultural products and identity.