Taide arjen vahvistajana. : Säännöllisen taidetoiminnan jalkauttaminen Etevan asumisyksiköihin.

Abstract

Kaikilla on oikeus olla osallisena taiteen kokemisessa ja tuottamisessa, henkilökohtaisista ominaisuuksista riippumatta. Yhteiskunnassa tapahtuvien suurten muutosten myötä myös vammaisalan toimintaa kehitetään siten, että koko työyhteisö voi paremmin.

Taide arjen vahvistajana on projekti, jossa taidelähtöisten menetelmien avulla halutaan tuoda rikkautta kehitysvammaisten arkeen. Käynnistin taiteen tekemisen viidessä Suomen suurimman vammaispalvelujen tuottajan Etevan asumisyksikössä eri puolilla Etelä-Suomea. Haasteena oli uuden toimintatavan jalkauttaminen jo olemassa olevaan toimintaympäristöön. Suunnittelin ja ohjasin projektin siten, että jokainen kohde sai valita itselleen sopivan taidelajin. Etsin projektiin sopivan taiteilijan ja käynnistin säännöllisen taidetoiminnan kohteessa. Toimin koordinaattorina ammattitaiteilijoiden ja kohteen välillä.

Opinnäytetyön tavoite oli lisätä taidelähtöistä toimintaa kehitysvammaisten asumisyksiköissä. Tavoitteena oli tuoda tasa-arvoinen mahdollisuus kokea ja tehdä taidetta sekä osallistua yhteiseen tekemiseen. Taidetoiminnan tarkoitus oli lisätä kehitysvammaisten asiakkaiden osallisuutta ja oman elämän ohjaustaitoja sekä samalla lisätä työhyvinvointia ja ohjaajien työmotivaatiota. Eri taiteenlajien vahvistava vaikutus ihmisen minäkuvaan, kommunikaatiokykyyn ja itseohjautuvuuteen on tutkitusti todettu jo vuosikymmeniä. Nyt taidelähtöisten menetelmien käyttö haluttiin juurruttaa myös sosiaali- ja terveydenhuoltoalalle arkiseksi toiminnaksi. Tarkoitus oli sopeuttaa taidelähtöinen ajattelutapa asumisyksiköiden toimintakulttuuriin.

Suunnittelin ja toteutin moniammatillisen taidetoiminnan ja loin uusia verkostoja. Tuottajana käynnistin yhteistyön, jossa taiteilija ja hoiva-alan ammattilaiset muodostavat työskentelypareja. Rajojen rikkominen ja uuden toiminnan käyttöön otto vaativat työyhteisön kasvua kohtaamaan uudenlainen toimintakulttuuri. Taidelähtöisten menetelmien käyttö arkipäivän työssä syventää ja laajentaa hoitohenkilökunnan ammattitaitoa tuottaa moniulotteista ohjausta kehitysvammaisille asiakkaille. Tämän opinnäytetyön tekemisen aikana myös Etevan ulkopuoliset tahot olivat kiinnostuneita tästä projektista.

Taide arjen vahvistajana –toiminnan jalkautus pohjautui saman nimisestä pilotista saatuihin kokemuksiin. Opinnäytetyössä lähestymistapani oli toimintatutkimus. Kehitystyön menetelminä käytin havainnointia, benchmarkkausta ja haastatteluja.

Opinnäytetyössäni olen kuvannut jalkauttamisen prosessia sekä jalkautuksen aikana kokemiani haasteita. Näiden pohjalta olen kehittänyt seuraavan aallon taidetoiminnan jalkautuksen prosessia ja esitän parannusehdotuksia säännöllisen taidetoiminnan jatkoa varten. Olen visioinut toimintamallia tulevaisuuteen hyödyntäen myös taiteilijoiden näkemyksiä. Lopulta olen tuotteistanut taidetoiminnan tarvelähtöisiksi, helposti ymmärrettäviksi ja tilattaviksi tuotepaketeiksi.

Tuottajan ammattitaitovaatimukset ovat erittäin laajat kun jalkautetaan taidetoimintaa taiteilijoiden ja sote-alan ammattilaisten rajapinnassa. Tuottajuus Taide arjen vahvistajana –projektissa sisälsi suunnittelua, tuotteistamista, sisäistä markkinointia, viestintää sekä kokonaisuuden ohjausta taloudellisten raamien mukaisesti. Kaiken kaikkiaan tavoitteenani oli saada aikaan tulevaisuuteen tähtäävä, suunnitelmallinen taidetoiminnan malli, joka tuo aitoa hyötyä vammaisalan työyhteisöihin.

We all have the right to take part, to experience and to produce art despite our personal capabilities. Due to major changes in society, the actions within the sector providing for mentally handicapped are developed to benefit the surrounding work environment as a whole.

Art as a tool to strengthen one’s everyday life is a project aimed to empower people with intellectual disabilities through the means of arts-based methods. I launched an arts-based practise in five housing units in Southern Finland managed by Finland’s largest service provider for people with an intellectual disability, Eteva. The challenge was to implement a new approach to a largely established facilities. I planned, developed and supervised the project so that each housing unit was allowed to choose an art form that suited them. I scouted an appropriate artist to match their needs and started the regular arts-based practises. I co-ordinated the liaisons between the artists and housing units.

The goal of the thesis was to augment arts-based functions in the housing units for mentally handicapped. The aim was to give equal opportunities to experience and create art and to participate in group work. The purpose of arts-based practise was to increase the possibilities for participation and to develop personal skills of the mentally handicapped customers as well as to fortify the well-being and motivation of practical nurses. The empowering abilities of different art forms for the benefit of one’s self-image, communications skills and self-direction have already been acknowledged for decades. At present, there is a need to root the use of arts-based practises to the healthcare and welfare sector as an everyday function.

I planned and implemented a versatile arts-based practise and created new networks. As a producer I launched a co-operation where an artist and healthcare professionals were joined as working partners. To use of the arts-based methods in everyday actions enriches and expands one’s professional skills and helps to provide extensive guidance for mentally handicapped customers. During the writing of this thesis there were also other operatives besides Eteva who voised their interest in this project.

The implementation of the project Art as a tool to strengthen one’s everyday life was based on the pilot by the same name. My approach on the thesis was based on practical action research. As for the development of different tools and methods I benefited from observation, bench marking and interviews.

In my thesis I have described the various stages of the launching as well as the challenges I came across during the implementation. Based on these observations I have developed the next steps for arts-based methods and its implementation and I will put forward some suggestions for the improvement of the arts-based practises in future. I have visioned a modernised action model making good use of the insights of the artists involved. Finally, I have developed and packaged the arts-based practises into a functional model which is customized, easy to approach and ready to order.

The professional skills demanded from a producer need to be extremely versatile when one implements arts-based practises within the interface between artists and healthcare professionals. The production of the Art as a tool to strengthen one’s everyday life consisted of planning, productizing, internal marketing, communications and general monitoring within the financial boundaries. All in all, my goal was to create a modern and structured model for arts-based practise to provide genuine benefits to work communities providing to people with disabilities.