Sadutuksesta uusi väline yksintulleiden turvapaikanhakijanuorten tukemiseksi? : Sadutusmenetelmän pilotointi Suomen Pakolaisavussa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli pilotoida ja arvioida sadutusmenetelmän käyttöä ja hyödyllisyyttä yksin tulleiden turvapaikanhakijalasten ja -nuorten parissa. Opinnäytetyöni tavoitteena oli selvittää, miten sadutusmenetelmä toimii turvapaikanhakijalasten ja -nuorten tukemisen välineenä. Sadutus on kuunteluun ja osallisuuteen kannustava menetelmä, jossa saduttajana toimiva henkilö, kannustaa kertojaa avaamaan ajatuksiaan sadun kertomisen keinoin.

Opinnäytetyö on tehty tilaustyönä Suomen Pakolaisavun Tukiverkko-hankkeelle. Hankkeen tavoitteena on tuottaa vertaistuenmalleja ilman huoltajaa Suomeen tulleiden turvapaikanhakijalasten ja -nuorten tueksi. Vertaistukea nuorille tarjoavat tehtävään koulutetut eri-ikäiset ja eri taustoista tulevat entiset turvapaikanhakijat, pakolaiset ja muut maahanmuuttajat. Työn tarve tilaajalle, oli ajankohtainen. Pyrkimyksenä oli opettaa uusi menetelmä vertaistukiohjaajille, jolla voidaan tukea ryhmäkodissa asuvia lapsia ja nuoria. Pilotoinnin avulla oli mahdollista selvittää, miten sadutus soveltuu käytettäväksi tiedontuottamisen välineenä hankkeessa. Lisäksi tämä opinnäytetyö tuotti alalle lisätietoa yksintulleista turvapaikanhakijalapsista ja -nuorista, joista tehty tutkimustyö on ollut Suomessa tähän mennessä vähäistä.

Opinnäytetyöni kohderyhmänä toimivat 14-17-vuotiaat, ryhmäkodissa asuvat yksintulleet turvapaikanhakijanuoret. Opinnäytetyö on toteutettu laadullista tutkimusta hyödyntäen. Pääasiallisena aineistohankinta- ja tutkimusmenetelmänä olen käyttänyt sadutusten aikana tapahtunutta osallistuvaa havainnointia. Lisäksi olen saanut kokemustietoa menetelmän käytöstä nuorilta sekä vertaistukiohjaajilta palautekeskustelun avulla.

Sadutusmenetelmän pilotointiin osallistui 11 nuorta ja viisi vertaistukiohjaajaa. Satuja kertyi pilotoinnin aikana 15 kappaletta ja niitä kerrottiin kuudella eri kielellä. Menetelmän käyttäminen nuorten kanssa osoittautui toimivaksi. Sen käytöstä saadut kokemukset olivat pääosin hyviä. Sadutuksen käyttäminen osoittautui helpoksi ja hyväksi tavaksi tutustua ryhmäkodissa asuviin uusiin nuoriin. Se mahdollisti nuoren kuulluksi tulemisen ja huomion saamisen vertaistukiohjaajilta. Lisäksi pilotoinnissa huomattiin, että sadutuksen avulla on mahdollista tuottaa tietoa nuorten ajatuksista ja elämästä.

Pilotointi mahdollisti menetelmän käyttöön liittyvien haasteiden huomioimisen ja sen käytön parantamisen pilotointiprosessin aikana. Menetelmän käytön haasteet liittyivät sadutusohjeen esittämiseen, nuorten innostamiseen tarinan kerrontaan sekä teemasadutuksen käyttöön.

Pilotoinnilla saadut tulokset eivät ole yleistettävissä. Saadut tulokset ovat kuitenkin linjassa aikaisempiin tuloksiin, jonka vuoksi menetelmää voidaan käytännössä hyödyntää myös muissa vastaavissa konteksteissa.

The aim of this final thesis was to pilot and evaluate the use and usefulness of Storycrafting method with unaccompanied asylum-seeking children and young people. The objective was to examine, how the Storycrafting method works as supportive tool with asylum-seeker children and young. Storycrafting is a method which encourages to listening and participation and a person who is using the method encourages a storyteller to open up one’s thoughts by means of telling the story.

My final thesis has been made as subscriber work for the Finnish Refugee Council’s project Safety Net. The aim of the project is to develop peer support models to support unaccompanied asylum-seeker children and young people. Peer support is offered by educated, different aged, former asylum-seekers, refugees and other immigrants from different backgrounds. The need of my work for the subscriber was current. The purpose was to teach a new method to peer tutors, by means of support the children and young people living in group homes. By means of piloting, was possible to find out, how the Storycrafting method works as a tool to produce information in the project. Furthermore, this final thesis produced additional information to the branch about the unaccompanied asylum-seeker children and young people, of whom research work has been slight in Finland so far.

The target group of my final thesis was 14-17-years old asylum-seeker young who were living in a group home. My final thesis has carried out by using qualitative research. During the Storycrafting process I have used as main material collection and research method participation observation. Furthermore, I have got experimental knowledge from the young and peer tutors about the user experiences with the help of feedback discussion.

Eleven young and five peer tutors took a part in the piloting process of the Storycrafting method. The stories collected during the piloting were 15 pieces and they were told in six different languages. Using the method with the young turned out working. The experiences gained by using it were mainly good. Using the method turned out easy and a good way to get to know to young people living in the group home. It also enabled to a young person become heard and getting attention from peer tutors. Furthermore, piloting showed that by means of Storycrafting it is possible to produce information of young people’s thoughts and their lives.

Piloting enabled to consider the challenges related to the using and improvement during the piloting process. The user challenges of the method were related to the Storycrafting instructions, inspiring the young to tell the stories and using the theme in Storycrafting.

The knowledge gained is not generalized. The results gained are, however stable compared to the research having done, so the method can be exploit in practice also in other similar contexts.