Katsaus yleispoliisimalliin

Abstract

Poliisin toimintaympäristön monimutkaistuminen monimutkaistaa poliisityön organisointia. Eriytyneemmät toiminnot ovat mahdollisia vain aiempaa suuremmassa yksikkökoossa. Tuloksena on yhä vähempi määrä poliisilaitoksia, joiden suuret pääpoliisiasemat sijoittuvat suurimpiin asutuskeskuksiin ja pienissä taajamissa sijaitsevat poliisiasemat häviävät. Yhtenä haasteena on ratkaista se, miten järjestää poliisipalveluiden tarjonta poliisiasemilla, jotka sijaitsevat keskisuurissa taajamissa tai kaukana pääpoliisiasemista. Toinen ajankohtainen haaste on henkilöstön vaihtuvuus päivittäis- tai massarikostutkinnassa. Useimmat vastavalmistuneet poliisit aloittavat tänä päivänä työuransa päivittäistutkinnassa, mutta tähtäävät varsinaisesti valvonta- ja hälytystehtäviin. Yleispoliisimalli on nähty ratkaisuksi molempiin ongelmiin.

Yleispoliisimalli tarkoittaa tutkinta- ja hälytys- ja valvontatehtävien yhdistämistä uudenlaisena henkilökohtaisena toimenkuvana tai kokonaisena poliisiasemamallina. Tämä katsaus valottaa poliisitoiminnalle ominaista työnjakoa eli virkapuvussa tehtävää yleisen järjestyksen ylläpitämistä ja hälytystehtäviin vastaamista ja rikostutkintatyötä siviilivaatteissa. Se kokoaa yleispoliisimallia koskevia kokemuksia Suomesta Poliisiammattikorkeakoulussa tehtyjen opinnäytetöiden pohjalta ja hyödyntää myös kansainvälistä tutkimuskirjallisuutta työnjaon taustan avaamisessa.

Yleispoliisitoiminnasta tehdyt opinnäytetyöt osoittavat varsin yhdenmukaisesti yksittäisten poliisien ja yleispoliisiasemien toiminnan hyötyvän tehtävien yhdistämisestä. Työtehtävät koetaan monipuolisiksi ja työ itsessään vaihtelevaksi ja mielekkääksi. Kun pienellä poliisiasemalla kaikki tietävät toisten tutkinnassa olevat jutut, se ylläpitää tilannekuvaa omasta toiminta-alueesta. Työajan käytön koetaan tehostuneen, lähestyttävyyden vahvistuneen ja koetun vastuun oman toiminta-alueen asukkaiden turvallisuudesta lisääntyneen. Haasteita ovat puolestaan moninaisen tehtäväkentän hallinta ja yleispoliisimallin mukaisen toiminnan istuvuus poliisilaitoksen johtamisrakenteisiin sekä tästä seuraava kokemus ymmärtämättömyydestä ja arvostuksen puutteesta sen taholta.

Erilaiset yleispoliisimallin sovellukset ovat ilmaus kokeilevasta toimintaotteesta. Poliisin oma vahva kokeilukulttuuri on paras tapa löytää ja tunnistaa keinoja, joilla poliisipalvelut parhaiten sovitetaan muuttuvan toimintaympäristön turvallisuustarpeisiin. Keskeinen edellytys kokeilukulttuurille ja yleispoliisimallille poliisipalveluiden ja poliisitoiminnan järjestämisessä on poliisikoulutus, joka antaa opiskelijoille monipuoliset, poliisitoiminnan eri puolet kattavat työ-, kehittämis- ja arviointivalmiudet niin kandidaatti- kuin maisteritason tutkinto-ohjelmissa.