Koira-avusteisuus osana opintojen ohjausta : lempeällä läsnäololla kohti dialogisuutta ja hyvinvointia

Abstract

Työn tilaaja on Taideyliopiston Sibelius-Akatemian opintopalvelut, jonka yhtenä keskeisenä tehtävänä on antaa opintojen ohjausta. Opintojen ohjaus koetaan tärkeänä opiskelijan opintojen sekä opiskelukyvyn tukemiseksi. Tarve ohjauksen kehittämiselle nousee yhteiskunnan ajankohtaisesta tilanteesta, sillä opiskelijoiden arkea kuormittavat niin maailmanpoliittinen tilanne, ekokriisi kuin hyvinvoinnin erilaiset haasteetkin. Toisaalta ohjauksen kehittämisen tarve perustuu yliopiston tämän hetkiseen tilanteeseen, sillä rahoituksen ja vähenevien resurssien takia olisi tärkeää saada opiskelijat valmistumaan tavoiteajassa.

Työn tavoitteena oli suunnitella ja toteuttaa kehittämisprojekti, jossa kokeillaan koira-avusteisuutta osana opintojen ohjausta. Kokeilulla pyrittiin selvittämään, vaikuttaako koiran läsnäolo ohjaustilanteessa dialogisuuteen ja sitä kautta ohjattavan ohjauskokemukseen. Kehittämisprojektissa oltiin kiinnostuneita myös siitä, voisiko uudenlainen ohjausmuoto lisätä samalla opiskelijoiden hyvinvointia.

Kehittämistyön teoreettisena viitekehyksenä käytetään sosiaalipedagogiikkaa, ja aineistonkeruumenetelminä käytetään havainnointia sekä ryhmähaastatteluja. Tietoperustan keskeisiä käsitteitä työssä ovat dialogisuus ja eläinavusteinen toiminta.

Kehittämistyön aineiston tuloksista nousi esille dialogisuutta tukevina teemoina kohtaamisen taito sekä luottamuksen rakentumisen tärkeys vuorovaikutustilanteessa. Aineistosta kävi myös ilmi, että koiran läsnäolo ohjaustilanteissa sai aikaan fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia stressin vähenemisen, kiireettömän tunnelman ja suorittamisesta vapaan hetken muodossa. Koiran läsnäolo toi tilanteeseen lempeyttä ja rauhaa keskittyä opintojen suunnitteluun ohjaustapaamisten tavoitteista tinkimättä.

Tuloksia käytetään ohjauksen kehittämistyössä opintopalveluissa, ja tavoitteena on, että koira-avusteinen ohjaustoiminta jatkuisi pienimuotoisena myös tulevaisuudessa. Kehittämisprojekti herättää toivottavasti myös keskustelua sekä haastaa yhteisön jäseniä pohtimaan opiskelijoiden ohjaamisen ja hyvinvoinnin tukemisen keinoja vieläkin laajemmin ja luovemmin kuin mitä tähän saakka on tehty. Kehittämisprojekti osoitti, että koira-avusteisuus sopii korkeakoulukontekstiin, ja olisi mielekästä kokeilla sen soveltamista laajemminkin osana opiskelijoiden arkea kampuksilla. Koiran läsnäololla olisi positiivisia vaikutuksia monenlaisissa opiskelutilanteissa, ja myös suorittamisesta vapaat kohtaamiset koiran kanssa opiskelupäivän lomassa toisivat hyvää oloa ja hetken kiireettömyyttä arkeen.