Kouluvalmentajan asema peruskoulussa

Abstract

Nuorten väkivaltarikollisuuden nousu, mielenterveyshaasteet ja koulupoissaolot herättävät huolta yhteiskunnassamme. Kouluihin on alettu kaipaamaan lisää henkilöstöä, erityisesti opetukseen sitomattomia työntekijöitä, jotka voivat keskittyä tukemaan oppilaiden hyvinvointia. Kouluvalmentajat ovat uusi ammattiryhmä kouluissa, joiden tehtäviin kuuluu erimerkiksi olla kouluympäristössä oppilaiden saatavilla, edistää kodin ja koulun välistä yhteistyötä sekä yhteisöllisyyttä koulussa, ennaltaehkäistä kiusaamista ja yksinjäämistä, kehittää koulun kerho- ja harrastustoimintaa ja kaiken kaikkiaan vahvistaa oppilaiden hyvinvointia kokonaisvaltaisesti. Helsingissä kouluvalmentajatoimintaa on kehitetty vuodesta 2019 lähtien vastauksena oppilaiden tarpeisiin.

Opinnäytetyön tarkoituksena on tarkastella kouluvalmentajien asemaa perukoulussa erityisesti työyhteisöön kiinnittymisen, työhyvinvoinnin, perehdyttämisen ja tuen tarpeiden näkökulmasta. Tutkiva kehittämistyö keskittyy kouluvalmentajien kokemuksiin ja näkemyksiin sekä heidän työympäristöönsä ja jaksamiseensa. Opinnäyte tarjoaa tietoa niille kunnille ja kouluille, jotka harkitsevat kouluvalmentajan palkkaamista. Opinnäytetyö tarjoaa arvokasta tietoa niin kouluvalmentajien työtä harkitseville kuin jo kouluvalmentajina toimivillekin.

Aineistonkeruumenetelminä käytettiin sähköistä kyselylomaketta ja haastatteluja, joiden avulla kartoitettiin kouluvalmentajien näkemyksiä ja kokemuksia. Tutkimuskysymykset keskittyivät kouluvalmentajien asemaan kouluyhteisössä, tekijöihin jotka vaikuttavat heidän kiinnittymiseensä kouluun, sekä heidän työnsä tilaan perehdytyksen, jaksamisen ja kuormituksen näkökulmasta. Tulokset on analysoitu niin määrällisen kuin laadullisenkin tutkimuksen menetelmiä käyttäen.

Tulosten mukaan kouluvalmentajat kokevat tekevänsä arvokasta työtä, josta saavat arvostusta, mutta työnkuvassa koetaan yhä tarvetta selkeyttämiselle. Kouluvalmentajien vastauksissa korostui erityisesti tarve yhteisille, säännöllisille tapaamisille kouluvalmentajien kesken sekä tarve esihenkilön tuelle ja säännölliselle työnohjaukselle. Vertaistuelle, tiedon ja osaamisen jakamiselle sekä yhteistyölle muiden kouluvalmentajien kanssa annettiin kouluvalmentajien vastauksissa suuri painoarvo.