Kaikuluotaimen käyttö pelastustoimen vesisukelluksessa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia kaikuluotaimen käyttöä pelastustoimen vesisukelluksen apuna. Opinnäytetyössä selvitettiin, voidaanko kaikuluotaimen avulla nopeuttaa hukkuneen pelastamista verrattuna nykyisin käytössä oleviin menetelmiin, ja jos voidaan, kuinka paljon. Lisäksi tutkittiin sitä, kokevatko vesisukeltajat ja vesisukelluksen parissa työskentelevät laitteen hyödylliseksi ja kuinka kaikuluotaimen käyttö vaikuttaa sukellustehtävien taktiikkaan. Tutkimuskysymysten selvittämiseksi järjestettiin käytännön koe, jolla tutkittiin kaikuluotaimen vaikutusta hukkuneen löytämiseen, sekä kyselytutkimus käytännön kokeisiin osallistuneille henkilöille.

Tutkimuspaikkana toimi satamalaituri Helsingin Jätkäsaaressa. Käytännön tutkimuksen perusteella kaikuluotaimen käyttö nopeuttaa merkittävästi hukkuneen löytämistä kaikuluotaimelle sopivissa olosuhteissa. Kaikuluotainta käytettäessä kohde löytyi keskimäärin 16 sekunnissa ja sukeltaja tavoitti kohteen keskimäärin 83 sekunnissa. Vertailumenetelmänä käytettiin niin sanottua kahdensadan neliön etsintää, jota käytetään yleisesti tutkimuspaikan kaltaisissa olosuhteissa. Tällä menetelmällä kohde tavoitettiin keskimäärin 378 sekunnissa ja koko alueen etsimiseen kului keskimäärin 562 sekuntia. Kaikuluotainta käytettäessä kohde löytyi siis yli neljä kertaa nopeammin.

Kyselytutkimuksen perusteella vastaajat olivat lähes yksimielisiä siitä, että kaikuluotain nopeuttaa hukkuneen löytämistä sekä parantaa hukkuneen selviytymismahdollisuuksia kaikuluotaimelle sopivissa olosuhteissa. Kaikuluotain koettiin pääosin helppokäyttöiseksi, ja sen pitäisi vastaajien mukaan kuulua vesisukellusyksiön kalustoon. Lisäksi kaikuluotaimen koettiin parantavan työturvallisuutta. Tämän tutkimuksen perusteella kaikuluotain parantaa selvästi hukkuneen selviytymismahdollisuuksia. Jatkossa tulisi keskittyä siihen, kuinka teknologiaa voisi kehittää entistä enemmän tukemaan vesipelastamista ja millä toimintamalleilla saavutetaan paras lopputulos ihmisten pelastamiseksi veden alta teknologian kehittyessä.

The aim of this thesis was to investigate the use of sonar as an aid in water rescue operations. The study aimed to determine whether the use of sonar could speed up the rescue of drowning victims compared to currently used methods, and if so, by how much. Additionally, it examined whether divers and firefighters involved in underwater operations found the device useful, and how the use of sonar affected the tactics of diving tasks. To address these research questions, a practical experiment was conducted to examine the impact of sonar on locating a drowning victim, as well as a survey for the people who participated in the practical experiments.

The research took place at the harbour dock in Jätkäsaari, Helsinki. Based on the practical investigation, the use of sonar significantly sped up the discovery of a drowning victim under conditions suitable for sonar operation. When using sonar, the target was located on average in 16 seconds, and the diver reached the target in an average of 83 seconds. A comparative method, known as the "two hundred square meters search," commonly used in similar conditions, resulted in the target being reached in an average of 378 seconds, and the entire area search took an average of 562 seconds. Therefore, when using the sonar, the target was found more than four times faster.

According to the survey findings, respondents were nearly unanimous in agreeing that sonar speeds up the discovery of drowning victims and enhances their survival chances under conditions suitable for sonar operation. The sonar was mostly perceived as easy to use, and respondents suggested that it should be part of the equipment used in underwater rescue operations. Additionally, the sonar was seen improving the safety of the divers. Based on this research, the sonar significantly improves the survival chances of a drowning victim. Future efforts should focus on how to further develop this technology to better support water rescue operations and which operational methods yield the best results in saving lives underwater as technology advances.