Perusampumataidon kehittäminen pistooliammunnassa

Abstract

Pistooliammunta käsitteenä pitää sisällään monia erilaisia lajeja, suuntauksia ja toimintatapoja. Ammunnan perusperiaatteet ovat kuitenkin suurelta osin samoja kontekstista riippumatta ja ne luovat pohjan niin tavoitteelliselle urheiluammunnan harjoittelulle kuin tehokkaalle aseenkäytölle viranomaisympäristössäkin.

Tässä opinnäytetyössä on kirjallisuuskatsauksen avulla koottu, yhdistelty ja vertailtu tietoa pistooliammunnan perusteista, sen kehittämisestä ja harjoittelusta, turvallisuusnäkökulmaa unohtamatta. Lisäksi työssä käsitellään motorisen taidon oppimista niiltä osin kuin se pistooliammunnan kannalta on merkityksellistä.

Ampumataidon oppiminen on määrätietoisen harjoittelun tulosta. Yksittäinen ampumasuoritus voidaan jakaa pienempiin osakokonaisuuksiin, joiden onnistunutta suorittamista varten on harjoiteltava ja kehitettävä tiettyjä motorisia taitoja. Motoristen taitojen optimaalinen kehittäminen vaatii aikaa ja syvempää ymmärrystä harjoiteltavasta suorituksesta. Pistooliammunnan monimuotoisuudesta huolimatta, korostuvat ammunnan perusteiden osalta poikkeuksetta samat osa-alueet: asento, ote, tähtääminen ja laukaisu. Nämä peruspilarit rakentavat vakaan pohjan ampumataidon kehittämiselle. Vaikka periaatteet pysyvät lähes muuttumattomina, on ammunnan osa-alueiden teknisessä suorittamisessa kuitenkin tulkinnanvaraa ja tilaa yksilöllisille toimintatavoille. Erilaiset tekniikat ja ratkaisumallit ovat riippuvaisia muun muassa asetetuista tavoitteista ja ammunnan laajemmasta viitekehyksestä. Pistooliammunnan harjoitteluun on monia tapoja ja ne tukevat usein toisiaan. Kuivaharjoittelulla pystytään kehittämään tekniikkaa ja liikeratoja. Rataharjoittelulla pystytään varmentamaan kuivaharjoittelun aikaansaama kehitys sekä harjoittelemaan asioita, joita ei voida kuivaharjoittelussa toteuttaa. Ampumasuorituksen harjoittelu pienemmissä osakokonaisuuksissa edistää ampujan ymmärrystä tekniikan syvemmästä luonteesta ja sen yksityiskohdista.