Sosiaalisen median ja pikaviestisovellusten käyttö huumausainerikoksissa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on käsitellä ajankohtaista sosiaalisen median ja pikaviestisovellusten käyttöä huumausainerikoksissa. Tutkimusmenetelmä on laadullinen. Tavoitteena on selvittää mitkä sosiaalisen median palvelut ja pikaviestisovellukset ovat esillä huumausainerikoksissa ja miksi. Lisäksi työn tavoitteena on selvittää aiheen laajuutta ja vaikutuksia.

Tietoperustana tälle työlle on käytetty aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, artikkeleita ja oikeudellisia lähteitä. Työ sisältää neljä tutkimuskysymystä, jotka liittyvät huumausainerikoksissa esiintyvien sovellusten, alustojen ja palveluiden käytön syiden selvittämiseen. Muut tutkimuskysymykset liittyvät sovelluksissa esiintyvän kaupan laajuuteen ja vaikutuksiin. Aihetta on tutkittu aikaisemmin kirjallisuuskatsauksen, määrällisen ja laadullisen tutkimuksen muodossa. Alustat, palvelut ja sovellukset kuitenkin kehittyvät jatkuvasti ja tietyt sovelluksen nousevat pinnalle tutkittavissa rikoksissa enemmän kuin ennen.

Laadullinen tutkimus on toteutettu haastattelemalla kolmea poliisia Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen rikostutkinnan eri yksiköistä. Haastateltavien vastaukset tukevat kirjallisista lähteistä hankittua tietoa ja antavat ajankohtaista informaatiota aiheesta. Keskeisimpiä tuloksia tälle opinnäytetyölle olivat, että monia sovelluksia voidaan käyttää huumausaineiden hankintaan, mutta Telegram on pikaviestisovelluksista kaikkein suosituin ja sen kasvaminen on huomattu esitutkinnassa olleissa huumausainerikoksissa. Tulosten mukaan syitä Telegramin nousulle ovat esimerkiksi sovelluksen helppokäyttöisyys, trendikkyys ja anonymiteetin takaavat suojausominaisuudet.