Helsingin poliisilaitoksen lapsirikostutkijoiden työlleen antamia merkityksiä

Abstract

Opinnäytetyön tarkoitus on kuvata lapsirikostutkintatyötä Helsingin poliisilaitoksella. Tutkimuskysymysten avulla selvitetään, millaista lapsirikostutkinta on ja millaisia merkityksiä tutkijat antavat työlleen. Tavoitteena on antaa käytännönläheinen kuva lapsirikostutkinnasta työnä ja kuvata lapsirikostutkijoiden antamia merkityksiä työlleen. Lisäksi opinnäytetyöllä pyritään lisäämään kiinnostavuutta lapsirikostutkintaa kohtaan ja samalla poistaa ennakkoluuloja sekä antaa Helsingin poliisilaitokselle työkaluja toiminnan kehittämiseen lapsirikostutkinnassa.

Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, jonka aineisto kerättiin neljältä lapsirikostutkin taa Helsingin poliisilaitoksella tekevältä rikostutkijalta. Aineiston keruu suoritettiin kasvotusten tapahtuneella teemahaastattelulla. Haastatteluaineisto analysoitiin käyttäen sisällönanalyysiä. Haastattelussa käytettyjä teemoja hyödynnettiin myös analyysiä tehdessä.

Opinnäytetyön tulokset jakautuvat tutkimuskysymyksien mukaisesti lapsirikostutkintatyön kuvaukseen ja lapsirikostutkijoiden antamiin merkityksiin. Lapsirikostutkintaa kuvataan käytännön tekemisen kautta ja eri tutkintaryhmien näkökulmasta sekä kerrotaan työn toteutustavoista, työntekoon vaikuttamisesta, kuulustelemisesta ja työhön liittyvistä muutoksista. Lapsirikostutkijoiden työlleen antamiin merkityksiin syvennytään haastateltavien esille tuomien kokemusten kautta. Näitä merkityksiä ovat työn haasteet ja kuormitus, työn parhaat puolet ja onnistumiset, koulutus ja osaaminen sekä ennakkoluulot.

Helsingin poliisilaitoksen lapsirikostutkijat pitävät työtään haastavana, merkityksellisenä ja aitona mahdollisuutena vaikuttaa lapsiin ja heidän perheisiinsä. Haastateltavien mukaan työ kohtaa ennakkoluuloja ja sisältää kuormittavia tekijöitä. Työssä on myös paljon positiivisia puolia ja se palkitsee tekijäänsä. Tutkittavat rikokset ovat usein tekomuodoltaan lieviä, eivätkä tutkijat mieti töitä vapaa-ajallaan.