Nuorten tulevaisuusvallan laajentaminen sosiokulttuurisen innostamisen keinoin

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia ja kehittää sosiokulttuurisen innostamisen menetelmien käyttöä tulevaisuusvallan laajentamisen kontekstissa. Tulevaisuusvaltaa halutaan laajentaa, jotta entistä moninaisemmalla joukolla olisi valtaa vaikuttaa siihen, mitä pidetään tulevaisuudessa mahdollisena tai toivottavana. Opinnäytetyön tilaajana toimi Lasten ja nuorten säätiön Tulevaisuuskoulu-ohjelma. Tulevaisuuskoulussa opitaan tulevaisuusajattelua ja toimimaan nopeasti muuttuvassa maailmassa. Tilaajan tarve ja tavoite on kasvattaa nuorten toimijuutta suhteessa tulevaisuuteen. Tämän vuoksi lisäarvo, mitä sosiokulttuurinen innostaminen voi tuoda toiminnalle, on kiinnostavaa. Kehittämistyön inspiraatio syntyi tulevaisuusvallan laajentamisen hyödyistä erityisesti nuoren siirtyessä työelämään. Koulun ja työelämän nivelvaiheessa on tärkeää luoda osallisuutta, jotta nuorten tulevaisuususko vahvistuu.

Opinnäytetyön käsitteisiin syvennyttiin tietoperustassa. Käsitteinä toimivat tulevaisuusvalta sekä sosiokulttuurinen innostaminen. Kehittämistyön lähestymistapa oli laadullinen toimintatutkimus. Kehittämistoiminnan prosessin etenemiseen käytettiin palvelumuotoilun tuplatimanttimallia. Aineistonkeruun menetelminä toimivat yhteiskehittämisen menetelmät työpaja ja ideapaja. Aineisto kerättiin keväällä 2024. Työpaja analysoitiin fenomenograafisella analysointimenetelmällä ja ideapaja teoriasidonnaisesti koodaten.

Ensimmäisestä työpajasta tuloksena oli nähtävissä haasteena ihmisten eri näkemykset ja maailmankuvat, jotka vaikuttivat tulevaisuudesta käytävään keskusteluun. Ideointipajassa reagoitiin ongelmaan ja pyrittiin löytämään haasteelle ratkaisuvaihtoehtoja. Ideointipajan tuloksista syntyi työpajamalli tukemaan tulevaisuustyöpajojen yksilöllisyyden huomiointia ja kaikkien tulevaisuuskuvien näkymistä osana työpajatyöskentelyä. Johtopäätöksissä tuotiin näkemys sosiokulttuurisen innostamisen menetelmien toimivuudesta osana tulevaisuusvallan laajentamista.

Tuloksista voidaan päätellä, että yhteisen tilannekuvan sisällyttäminen osaksi tulevaisuudesta käytäviä työpajoja luo läpinäkyvyyttä ja sitä kautta luottamusta. Kun tulevaisuudesta keskustellaan yhteisöissä, on hyvä tutustua yksilöiden subjektiivisiin todellisuuksiin sekä näkökulmiin, joita ryhmän sisältä kumpuaa. Näin voidaan toteuttaa yksilöllisyyden huomioivaa ja kaikkia kunnioittavaa työpajatyöskentelyä aiheen parissa. Sosiokulttuurisen innostamisen menetelmänä käytetty yleisteeman asettaminen osoittautui vastaamaan tarpeeseen luoda työpajaan yhteistä tilannekuvaa. Jatkokehitystä aiheeseen kaivataan etenkin tulevaisuusvallan laajentamisen vaikutusten tarkasteluun nuoren elämässä, jotta voimme ymmärtää vaikutusten ulottuvuuksia, hyötyjä sekä transformatiivisuutta eli muutosta uskomusten tasolla.

Tilaaja ottaa tuotoksen menetelmäpankkiinsa ja hyödyntää sosiokulttuurisen innostamisen käytäntöjen tuottamaa tietoa osana tulevaisuuskasvatusta.