Ryöstön tunnusmerkistö ja oikeuskäytäntö

Abstract

Tämän oikeustieteellisen opinnäytetyön aiheena on rikoslain 31 luvun 1 § mukaiset ryöstön tunnusmerkistöt sekä saman pykälän 4 momentin soveltaminen. Tutkimuksen tarkoituksena oli lainopillisen metodin avulla selvittää, millaiset teot täyttävät ryöstön eri tunnusmerkistöt ja milloin ryöstö ei ole kokonaisuutena arvostellen vakava, vaan tuomittavaksi tulee muut rangaistavat teot.

Tutkimusaineistoksi valikoitui lainsäädäntö, lain esityöt, korkeimman oikeuden ja hovioikeuden ratkaisut sekä oikeuskirjallisuus. Tutkimuksen teoriaosuudessa käydään läpi ensin ryöstön tunnusmerkistöjä sekä rikosoikeuden yleisiä oppeja. Sitten tutkimuksessa esitellään aiheeseen liittyvää oikeuskäytäntöä. Oikeuskäytäntö eli korkeimman oikeuden ja hovioikeuden ratkaisut on pyritty valikoimaan sen mukaan, että niissä on arvioitu ensin ryöstön tunnusmerkistön täyttymistä eri tapauksissa, jonka lisäksi on arvioitu sitä, onko ryöstö kokonaisuutena arvostellen vakava vai tuleeko tuomittavaksi erikseen rangaistavat teot.

Tutkimuksessa havaittiin johtopäätöksinä niin lain esitöiden, oikeuskirjallisuuden, kuin oikeuskäytännön kautta, että arvioidessa onko ryöstö kokonaisuutena arvostellen vakava, tulee arvioinnissa antaa olennaisesti painoarvoa käytetyn väkivallan tai sillä uhkaamisen laadulle, kuin anastuksen kohteena olevan omaisuuden laadulle. Vaikka teossa käytetty väkivalta kuitenkin olisi vähäistä, on teko voinut kuitenkin olla kokonaisuutena arvostellen vakava taas muista syistä, esimerkiksi: kohteena iäkäs henkilö, useampi tekijä tai kohteeksi valikoitunut satunnainen henkilö. Korkeimman oikeuden ja lain esitöiden mukaan jokainen teko tulee arvioida kokonaisuutena tapauskohtaisesti.