Henkilöautojen aktiivinen turvatekniikka ja kuljettajaa avustavat järjestelmät, isäntä vai renki

Abstract

Henkilöautot ovat osa suomalaista arkipäivää. Suomi on maa, jossa on suuret maantieteelliset etäisyydet ja harvaanasutut seudut, auto on antanut ihmiselle mahdollisuuden itsenäiseen liikkumiseen ja vapauden tunteeseen jo vuosikymmenien ajan, samaan aikaan kun maaseutu on hiljentynyt ja ihmiset siirtyneet kaupunkien kasvukeskuksiin. Suomen tieliikenteessä on tällä hetkellä käytössä noin 2,8 miljoonaa henkilöautoa, joten laskennallisesti noin joka toisella suomalaisella on henkilöauto. Ajoneuvojen tekninen kehitys on ollut viime vuosina voimakasta, osittain ajoneuvokannan sähköistymisen vuoksi, mutta myös ajoneuvojen turvatekniikan ja kuljettajaa avustavien järjestelmien osalta. Tämän päivän uusi henkilöauto eroaa jo perusvarustelullaankin huomattavasti 2000-luvun alun ajoneuvoista.

Tässä opinnäytetyössä on tutkittu henkilöauton turvatekniikan ja kuljettajaa avustavien järjestelmien vaikutusta sekä roolia ajoneuvon kuljettajan kannalta. Tutkimuksessa haluttiin selvittää, miten liikenneopetus on pysynyt ajoneuvoautomaation kehityksessä mukana ja millainen valmius kuljettajilla on uuden ajoneuvotekniikan omaksumiseen, sekä turvalliseen kuljettamiseen. Tutkimustyöhön on haettu tietoa liikenneartikkeleista, liikennevahinkotilastoista, julkaistuista ajoneuvotekniikan tutkimustöistä ja alan kirjallisuudesta, sekä tässä työssä tehdystä haastattelututkimuksesta.

Tutkimustyön havainnoista voidaan todeta, että henkilöautojen turvatekniikan kehityksellä on ollut suuri vaikutus siihen, että nykyautoilla liikkuminen on turvallisempaa kuin ennen. Liikennevahingoissa kuolleiden ja vakavasti loukkaantuneiden määrä Suomen tieliikenteessä on tällä hetkellä alhaisin 80-vuoteen. Tutkimuksessa todettiin, että ajokorttiopetus ei kuitenkaan anna uudelle kuljettajalle juurikaan valmiuksia ajoneuvotekniikan tuntemiseen, liikenneopetus keskittyy lähinnä pakolliseen ajoharjoitteluun ja tieliikenteen teoriaan, syventävät opinnot jäävät oppilaan itseopiskelun varaan. Tutkimushavaintojen perusteella ajoneuvojen uusin turvatekniikka vaikuttaa myös ajoneuvon käsittelyyn ja kuljettajan toimintaan, koska järjestelmät kykenevät puuttumaan tarvittaessa myös ajoneuvon ohjaukseen. Ero uuden ja vanhan auton teknisten ominaisuuksien välillä on suuri ja herää kysymys, pitäisikö ajokorttiopetuksessa pystyä käymään laajemmin läpi myös erilaisia ajoneuvotyyppejä. Tällä hetkellä esimerkiksi pakollisia ajotunteja sähköautolla ei ole määritelty ajo-opetuksen sisältöön.

Turvatekniikka on kuitenkin edelleen haavoittuvainen ja perustuu eri sensoreiden toimintaan, jotka ovat alttiita ulkoisille häiriöille, kuten sään vaikutukselle. Liikenneinfralla on myös vaikutusta turvatekniikan toimintaan mm. tien kaistamerkintöjen ja liikenneopasteiden osalta, jota ajoneuvojen kamerat pyrkivät tulkitsemaan. Kuljettaja on edelleen vastuussa ajoneuvon kuljettamisesta ja uusimmankin turvatekniikan kohdalla kuljettajan roolia ei sovi vähätellä. Turvatekniikka ja ajoneuvoautomaatio ei estä kaikkia onnettomuuksia, mutta ne kykenevät korjaamaan joitain kuljettajan tekemiä virheitä tai varoittamaan etukäteen havaitusta riskistä, onnettomuuden sattuessakin näillä on ennalta estävä vaikutus siihen, kuinka vakaviin vahinkoihin onnettomuus lopulta johtaa.