Työharjoittelun ohjaus poliisissa: opettamisen teoria avuksi ohjaustyöhön

Abstract

Työssäoppiminen on olennainen osa poliisin peruskoulutusta. Itse asiassa poliisin työn oppiminen tapahtui aina kahdeksankymmentäluvulle saakka suurimmaksi osaksi käytännön työssä, sillä poliisin peruskoulutus oli tuohon asti lähinnä lyhyt perehdyttämiskurssi. Varsinainen työharjoittelu osana polisiin koulutusta on tullut vasta tämän jälkeen. Näin ollen voidaan sanoa, että työssä oppimisella on vahvat perinteet poliisihallinnossa.

Aiemmin ammatin opettaminen nähtiin lähinnä taitojen ja tietojen siirtämisenä, mutta sittemmin on alettu kiinnittämään huomiota prosessiin, jossa henkilö itse rakentaa tietonsa ja osaamisensa, arvioi niiden toimivuutta, hankkii mahdollisesti lisää tietoa ja tarvittaessa osaa kyseenalaistaa olemassa olevia käytäntöjä.

Poliisin koulutus on vuosikymmenien kuluessa ottanut suuria harppauksia eteenpäin. Nykyään tutkinto on jo monivuotinen ammattikorkeakoulututkinto sekä ammattina yksi arvostetuimmista. Poliisiammattikorkeakoulun pääsyvaatimukset ovat vaativat ja hakijoita riittää. Näistä voidaan valita koulutukseen pääsykokeiden tulosten perusteella sopivimmat. On tultu kauas lyhyestä, muutaman kuukauden mittaisesta peruskoulutuksesta.

Poliisissa työharjoittelun ohjausta tekevät aivan tavalliset vanhemmat konstaapelit ja ylikonstaapelit kaikissa Suomen poliisilaitoksissa. Näkemykseni on, että poliisikoulutuksen kehittyessä myös työharjoitteluun ja sen ohjaamiseen kohdistuu entistä suurempia vaatimuksia. Olen tutkinut opinnäytetyössäni, minkälaisia opettamisen ja oppimisen metodeja poliisin työharjoittelun ohjaajat voisivat hyödyntää omassa ohjaustyössään.

Tutkimusmetodina käytin kirjallisuuskatsausta ja lähteinä käytin opettamisen ja kouluttamisen teoriaa käsittelevää kirjallisuutta.