Vakoilu: tunnusmerkistön tarkastelu
Laurikainen, Essi (2024)
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024120933806
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024120933806
Tiivistelmä
Vakoilu on kaikille tuttu terminä, mutta kuinka moni tosiasiassa tietää minkälaisiin asioihin vakoilu liittyy? Liittyykö oikeassa elämässä tapahtuvaan vakoiluun samanlaista jännitystä kuin mitä viihdeteollisuus antaa meidän ymmärtää.
Tämän oikeustieteellisen opinnäytetyön aiheena on rikoslain 12 luvun 5 § vakoilun tunnusmerkistö. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää oikeusdogmaattisen eli lainopillisen menetelmän avulla, miten vakoilun tunnusmerkistö täyttyy nykyisen lainsäädännön mukaisesti sekä miten luvaton tiedustelutoiminnan tunnusmerkistö täyttyy ja miten nämä kaksi säännöstä eroavat toisistaan.
Tämän lisäksi opinnäytetyössä on tarkasteltu vakoilua ilmiönä, milloin henkilö syyllistyy vakoiluun sekä miten vakoilurikosten tutkinta eroaa tavanomaisesta esitutkintaprosessista.
Tutkimusaineistona opinnäytetyössä on käytetty lainsäädäntöä, lain esitöitä, oikeuskirjallisuutta, aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, hovioikeuden ja käräjäoikeuden ratkaisuja. Vakoilun tunnusmerkistö edellyttää, että hankitaan, välitetään, luovutetaan tai ilmaistaan tietoa tarkoituksena hyödyttää vierasta valtioita tai aiheuttaa vahinkoa Suomelle. Tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, että tieto on sellaista, joka pitää sisällään seikkoja liittyen Suomen maanpuolustusta tai poikkeuksellisia oloihin varautumisesta, Suomen ulkomaansuhteista, valtiontaloudesta, ulkomaankaupasta tai energiahuollosta taikka muusta näihin rinnastettavasta Suomen turvallisuuden vaikuttavasta seikasta. Tunnusmerkistön edellytyksenä on, että tiedon tuleminen vieraan valtion tietoon voi aiheuttaa vahinkoa Suomen maanpuolustukselle, turvallisuudelle, ulkomaansuhteille tai kansantaloudelle.
Tämän oikeustieteellisen opinnäytetyön aiheena on rikoslain 12 luvun 5 § vakoilun tunnusmerkistö. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää oikeusdogmaattisen eli lainopillisen menetelmän avulla, miten vakoilun tunnusmerkistö täyttyy nykyisen lainsäädännön mukaisesti sekä miten luvaton tiedustelutoiminnan tunnusmerkistö täyttyy ja miten nämä kaksi säännöstä eroavat toisistaan.
Tämän lisäksi opinnäytetyössä on tarkasteltu vakoilua ilmiönä, milloin henkilö syyllistyy vakoiluun sekä miten vakoilurikosten tutkinta eroaa tavanomaisesta esitutkintaprosessista.
Tutkimusaineistona opinnäytetyössä on käytetty lainsäädäntöä, lain esitöitä, oikeuskirjallisuutta, aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, hovioikeuden ja käräjäoikeuden ratkaisuja. Vakoilun tunnusmerkistö edellyttää, että hankitaan, välitetään, luovutetaan tai ilmaistaan tietoa tarkoituksena hyödyttää vierasta valtioita tai aiheuttaa vahinkoa Suomelle. Tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, että tieto on sellaista, joka pitää sisällään seikkoja liittyen Suomen maanpuolustusta tai poikkeuksellisia oloihin varautumisesta, Suomen ulkomaansuhteista, valtiontaloudesta, ulkomaankaupasta tai energiahuollosta taikka muusta näihin rinnastettavasta Suomen turvallisuuden vaikuttavasta seikasta. Tunnusmerkistön edellytyksenä on, että tiedon tuleminen vieraan valtion tietoon voi aiheuttaa vahinkoa Suomen maanpuolustukselle, turvallisuudelle, ulkomaansuhteille tai kansantaloudelle.