Sakkomenettelyssä hoidettavien rattijuopumusten esitutkinta Jyväskylän poliisiasemalla

Abstract

Tämä opinnäytetyö tutkii perusmuotoisen alkoholirattijuopumuksen hoitamista sakkomenettelyllä liikennesektorilla ja valvonta- ja hälytyssektorilla toimivien poliisien toimesta. Tutkimus on toteutettu Jyväskylän poliisiasemalla. Tavoitteena on selvittää, onko kenttäpoliisien toiminnassa eroja perusmuotoisten alkoholirattijuopumusten esitutkinnassa ja eteneekö perusmuotoisten rattijuopumusten esitutkintoja hoidettavaksi tutkintaan, vaikka sen olisi voinut hoitaa sakkomenettelyllä kokonaan kenttäpartion toimesta.

Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisella tutkimusmenetelmällä kyselylomakkeen avulla, joka lähetettiin Jyväskylässä toimiville liikennesektorin ja valvonta- ja hälytyssektorin poliiseille. Avoimissa kysymyksissä on hyödynnetty kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimus on kokonaistutkimus.

Työn teoriaosuudessa tarkastellaan sakkomenettelyä, taloudellista tehokkuutta, aiheeseen liittyviä ohjeistuksia ja tilastotietoa perusmuotoisista alkoholirattijuopumuksista. Teoriaosuudessa käydään myös läpi tavanomainen prosessi, jolla poliisi hoitaa rattijuopumustapauksia.

Tutkimuksessa selvisi, että kenttäpoliisien toiminnassa on eroja. Keskeisimpien tutkimustulosten perusteella sakkomenettelyllä hoidettavat rattijuopumukset ei jäisi tutkinnan hoidettavaksi, vaan ne hoidetaan kentällä, jos se on mahdollista. Tutkimuksessa arvioitiin vastaajien eroja virkaiän sekä sektoreiden välillä. Näin arvioiden tutkimustuloksissa ei ilmennyt merkittäviä eroja. Kyselyyn vastanneista suurin osa oli hoitanut perusmuotoisen rattijuopumuksen sakkomenettelyllä 1–4 kertaa viimeisen vuoden aikana.