Pelastuslaitos – Laivanisäntänä: lainsäädäntö ja vastuut

Abstract

Pelastustoimi on keskeinen toimija vesistöalueilla sisäisen turvallisuuden näkökulmasta. Alueelliset pelastuslaitokset hallinnoivat merkittävää määrää erityyppisiä vesikulkuneuvoja sekä rannikolla että sisävesistöissä, ja venetoiminta on ollut osa niiden toimintaa jo vuosikymmeniä. Tämä toiminta on erityisen tärkeää vesistörikkaassa Suomessa, jossa vesikulkuneuvoilla suoritetaan monenlaisia tehtäviä, kuten ihmisten pelastamista, ympäristövahinkojen torjuntaa ja erilaisia sammutustehtäviä. Pelastuslaitosten vene- ja aluskalusto kuuluu usein ammattimerenkulun piiriin, mikä erottaa sen lainsäädännöllisesti huviveneilystä. Ammattimerenkulun laajat säädökset pohjautuvat kansainvälisiin sopimuksiin. Vaikka iso osa merilainsäädännöstä koskee kansainvälistä liikennettä, osa tästä lainsäädännöstä koskee myös pelastustoimen hallinnoimia aluksia. Merenkulun lainsäädäntö poikkeaa monessa suhteessa pelastusalalle tutummasta tieliikennelainsäädännöstä. Merenkulkuun liittyviä lakeja on paljon, ja niiden tunteminen pelastusalalla ei ole itsestäänselvyys, vaikka pelastustoimi hallinnoi lasti- ja ammattiveneitä. Merenkulussa vastuu jakautuu myös aluksen laivanisännälle. Tässä opinnäytetyössä avattiin merenkulun lainsäädännön kautta laivanisännän tehtäviä ja vastuukysymyksiä. Työssä ei voida kattavasti käsitellä kaikkia yksittäisiä asioita, joita laivanisännän on tiedostettava, vaan siinä esitettiin yleisellä tasolla, minkälainen vastuu laivanisännällä on. Aluksen päälliköllä on aina vastuu aluksestaan, mutta myös laivanisännällä on vastuu aluksen merikelpoisuudesta. Tähän liittyy vastuu siitä, että toiminta on lainmukaista, selkeästi johdettua ja turvallisuusjohtaminen on organisaatiossa otettu huomioon.