Poliisin yleisimmät autot, niiden historia, varusteet ja kehitys 1990-2010
Nevalainen, Juuso (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202503043670
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202503043670
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on koota lukijalle selkeä tietopaketti valvonta- ja hälytystoiminnassa 1990–2010 luvuilla käytettyjen yleisimpien tunnuksellisten poliisiautojen historiasta ja niiden varusteiden kehityksestä.
Opinnäytetyöni on toteutettu yksilötyönä. Toteutin työni kirjallisuuskatsauksena, koska menetelmää hyödyntäen pystyin jäsentämään yleiskuvan hyvin laajasta aiheestani. Aiheesta on olemassa paljon materiaalia ja poliisimuseon avustuksella sain hyviä vinkkejä aiheeseen liittyvistä kirjoista sekä verkkojulkaisuista, joita hyödynnän työssäni. Kaikki opinnäytetyössäni käytetyt materiaalit ovat julkista tietoa, joiden sisältöä olen verrannut päälähteisiini. Päälähteinä opinnäytetyössäni on Arttu Käyhkön kirjoittama Suomalainen poliisiautokirja (2016), Kirsi Tervamäen kirjoittama Varusteita, välineitä ja kulkuneuvoja poliisille -kirja (2005) sekä poliisimuseon Maijat ja Möröt näyttelyn tekstit (2024). Opinnäytetyössäni ei käsitellä mitään poliisitaktisia tai organisaation sisäisiä asioita, joten työstäni ei tarvitse salata mitään.
Opinnäytetyössäni käydään läpi tutkimusmenetelmä sekä tutkimuskysymykset, poliisin autoistumisen historia sekä varsinainen tutkimuksellinen ajanjakso käsitellen poliisiautoja ja niiden varusteita. Tutkimuksen pohjalta saadut tulokset analysoidaan työn lopussa ennen oman pohdinnan osiota.
Opinnäytetyöprosessin aikana on huomattu, että Suomen poliisi on aina ollut erittäin halukas kehittämään oman toiminnan lisäksi myös kalustoa ja varusteitaan. Poliisiautojen ja niiden varusteiden kehitykseen merkittävästi vaikuttavat käytettävissä oleva budjetti, teknologian kehitys sekä operatiivinen tarve. Uusia innovaatioita tulee jatkuvasti kiihtyvän teknologian kehityksen mukana, joten poliisin strategiaan vuosille 2024–2028 on linjattu poliisin haluavan olla mukana teknologian kehityksessä myös jatkossa.
Opinnäytetyöni on toteutettu yksilötyönä. Toteutin työni kirjallisuuskatsauksena, koska menetelmää hyödyntäen pystyin jäsentämään yleiskuvan hyvin laajasta aiheestani. Aiheesta on olemassa paljon materiaalia ja poliisimuseon avustuksella sain hyviä vinkkejä aiheeseen liittyvistä kirjoista sekä verkkojulkaisuista, joita hyödynnän työssäni. Kaikki opinnäytetyössäni käytetyt materiaalit ovat julkista tietoa, joiden sisältöä olen verrannut päälähteisiini. Päälähteinä opinnäytetyössäni on Arttu Käyhkön kirjoittama Suomalainen poliisiautokirja (2016), Kirsi Tervamäen kirjoittama Varusteita, välineitä ja kulkuneuvoja poliisille -kirja (2005) sekä poliisimuseon Maijat ja Möröt näyttelyn tekstit (2024). Opinnäytetyössäni ei käsitellä mitään poliisitaktisia tai organisaation sisäisiä asioita, joten työstäni ei tarvitse salata mitään.
Opinnäytetyössäni käydään läpi tutkimusmenetelmä sekä tutkimuskysymykset, poliisin autoistumisen historia sekä varsinainen tutkimuksellinen ajanjakso käsitellen poliisiautoja ja niiden varusteita. Tutkimuksen pohjalta saadut tulokset analysoidaan työn lopussa ennen oman pohdinnan osiota.
Opinnäytetyöprosessin aikana on huomattu, että Suomen poliisi on aina ollut erittäin halukas kehittämään oman toiminnan lisäksi myös kalustoa ja varusteitaan. Poliisiautojen ja niiden varusteiden kehitykseen merkittävästi vaikuttavat käytettävissä oleva budjetti, teknologian kehitys sekä operatiivinen tarve. Uusia innovaatioita tulee jatkuvasti kiihtyvän teknologian kehityksen mukana, joten poliisin strategiaan vuosille 2024–2028 on linjattu poliisin haluavan olla mukana teknologian kehityksessä myös jatkossa.