Uudistuneen seksuaalirikoslainsäädännön vaikutus raiskausrikosten tutkintaan : suostumuksen tutkiminen ja toteennäyttäminen

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää 1.1.2023 voimaan tulleen seksuaalirikoslain vaikutusta raiskausrikosten tutkintaan, etenkin suostumuksen osalta. Lain muutoksesta on kulunut hieman yli kaksi vuotta, eikä asiaa ole juuri tutkittu, jonka vuoksi koin tutkimuksen olevan aiheellinen.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Aineisto kerättiin haastattelemalla kolmea Helsingissä seksuaalirikosten parissa työskentelevää henkilöä, joilla on kokemusta seksuaalirikosten tutkinnasta sekä ennen lakimuutosta että sen jälkeen. Näin varmistettiin, että haastateltavat tuntevat käytännön työn molempien lakien aikana sekä lainmuodon vaikutukset esitutkintaan sekä asianosaisiin. Haastateltavat esiintyvät opinnäytetyössä anonyymeinä. Teoriaosuudessa käsitellään aiheeseen liittyviä aikaisempia tutkimuksia, kirjallisuutta sekä lain esitöitä, mutta tutkimuksen pääpaino on haastateltavien kokemuksiin ja havaintoihin perustuvassa tiedossa.

Haastatteluissa käytiin läpi koulutusta, lakimuutoksen onnistumista, tarvetta sekä vaikutuksia seksuaalirikosten parissa työskentelevän näkökulmasta.

Haastatteluissa kävi ilmi, että haastateltavat olivat saaneet jonkinlaisen koulutuksen, mutta se koettiin lähtökohtaisesti riittämättömäksi. Pääsyynä koulutuksen riittämättömyydelle arveltiin olevan raiskauksen osalta lainsäädännön liian lavea kirjoitustapa, johon ei ole saatu tukea lain esitöistä tai aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta. Tähän odotetaan tulevan helpotusta oikeuskäytännön myötä, joskin esiin nousi huoli oikeudenkäynnin verkkaisesta tahdista. Haastateltavat kokivat lakimuutoksen aiheuttaneen muutoksia esitutkintaan sekä asianosaisten oikeusturvaan monella tavalla. Oikeusturvan koettiin heikentyneen etenkin rikoksesta epäillyn asemassa. Vaikka lakimuutoksen koettiin tuoneen hyviäkin asioita, niin lain väljä kirjoitustapa etenkin suostumuksen osalta raiskauksen tunnusmerkistössä koettiin ongelmalliseksi ja sen vuoksi aiheuttavan lisähaasteita raiskausrikosten tutkintaan.

The purpose of this thesis was to examine the impact of the sexual crime law, which came into effect on January 1, 2023, on the investigation of rape cases. Since a few years have passed since the legal reform, I found this research to be timely. The topic has not been studied much before.

This is a qualitative study, and the research method used was thematic interviews. The research data was collected by interviewing three professionals working in sexual crime investigations in Helsinki. These individuals have experience in investigating sexual crimes both before and after the legal reform, ensuring their familiarity with practical work under both legal frameworks. The interviewees remain anonymous in the thesis. The theoretical section examines previous re-search, literature, and legislative preparatory materials related to the topic. However, the central source of information and observations in this thesis is based on the experiences of the interviewees.

The study found that the interviewees had received some training, but it was generally considered insufficient. The main reason for this was seen to be the overly broad wording of the legislation concerning rape, which lacked sufficient support from the legislative preparatory materials or relevant literature. It is expected that case law will clarify the issue over time, but the interviewees expressed concerns about the slow progress of judicial proceedings. The legal reform was perceived to have brought several changes to pre-trial investigations and the legal protection of the parties involved. In particular, the rights of suspects were seen to have weakened. While the reform was also recognized to have positive aspects, the vague wording of the law especially regarding consent in the definition of rape was viewed as problematic and as a factor adding further challenges to investigations.