Hatkanuoresta rikoksen uhriksi : hatkan aikaiset kokemukset vastikkeellisuudesta ja niiden yhteys ihmiskauppaan

Abstract

Hatkassa olevien, eli lastensuojelun sijaishuoltopaikasta luvattomasti poissa olevien, nuorten altistuminen hyväksikäytölle ja rikolliseen toimintaan liittyville riskeille jää usein yhteiskunnallisessa keskustelussa huomiotta, eikä ammattilaisilla ole riittäviä keinoja puuttua tilanteisiin ajoissa. Opinnäytetyön taustalla on sijaishuollosta hatkanneiden lasten ja nuorten jääminen vaille riittävää suojaa, vaikka heidät on nimetty ihmiskaupan riskiryhmäksi (Kervinen, Ollus 2019, 43). Työn tarkoituksena on tehdä aihetta lähestyttävämmäksi ja lisätä ymmärrystä hatkassa olevien nuorten kohtaamasta konkreettisesta vaarasta.

Tutkimuksen keskiössä on hatkaamiseen kytkeytyvä vastikkeellisuus ja sen kosketuspinta ihmiskauppaan. Aiheen tarkastelu keskittyy erityisesti hatkan aikaisiin kokemuksiin vastikkeellisuudesta, kuten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja pakotetusta rikollisesta toiminnasta, sekä näiden kokemusten tunnistamiseen ja käsittelyyn viranomaiskäytännöissä. Tutkimus toteutettiin käyttämällä kvalitatiivista tutkimusotetta ja dokumenttianalyysia. Dokumenttianalyysilla pyrittiin löytämään vastauksia kysymyksiin siitä, mitkä taustatekijät vaikuttavat hatkaamiseen, miten vastikkeellisuus näkyy hatkaamisessa ja mikä sen yhteys ihmiskauppaan on. Vastauksia pyrittiin löytämään myös sen osalta, minkälaisia rakenteellisia puutteita ilmiöön liittyy. Menetelmällä pyrittiin keräämään henkilökohtaista tietoa, keskittyen merkityksiin ja monipuoliseen ymmärrykseen.

Opinnäytetyön tutkimustulokset osoittavat, että nykyjärjestelmässä on rakenteellisia puutteita niin viranomaistoiminnan käytäntöjen kuin lainsäädännönkin osalta, mikä vaikeuttaa hatkanneiden nuorten suojelua. Työssä kerätyn dokumenttiaineiston mukaan vastikkeellisuutta hatkan aikana esiintyy verrattain paljon, ja osa hatkassa olleista nuorista on kokenut ihmiskauppaan liittyviä hyväksikäytön muotoja. Tulosten perusteella myös sijoitettujen nuorten parissa työskentelevät ammattilaiset kokevat, ettei ihmiskauppaan viittaavien tilanteiden olemassaoloa tunnisteta riittävällä tasolla. (Haapala ym. 2023; Kekkonen & Pekkarinen 2024.) Ilmiölle on kuitenkin ominaista piilorikollisuus, ja sen marginaalisuus tekee siitä haastavan tutkimuskohteen, jota tulisi tutkia lisää.