Uskottavuus trauman varjossa : seksuaalirikoksen uhrin traumaattisen kokemuksen vaikutus muistiin sekä kerronnan piirteisiin ja uskottavuuteen

Abstract

Tämä opinnäytetyö tarkastelee poliisityön näkökulmasta, miten seksuaalirikoksen uhrin traumaattiset kokemukset vaikuttavat uhrin muistiin ja kerrontaan tapahtumista rikosprosessin aikana. Aihe on tärkeä, sillä Suomessa tutkitaan vuosittain tuhansia seksuaalirikosepäilyjä, ja rikostutkinnan onnistuminen edellyttää asianmukaista ymmärrystä trauman vaikutuksista muistiin sekä kerrontaan tapahtuneesta. Seksuaalirikos on myös tutkinnallisesti erityisen haastava rikos, sillä usein näyttönä on asianosaisten ristiriitaiset kertomukset tapahtuneesta.

Opinnäytetyö on yhteiskunnallisesti ajankohtainen, sillä seksuaalirikosten määrä on viime vuosina kasvanut ja seksuaalirikoslaki muuttui vuonna 2023 vahvistaen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Opinnäytetyön tavoitteena on syventää ymmärrystä siitä, miten trauma vaikuttaa uhrin muistiin ja kerrontaan sekä miten nämä vaikutukset heijastuvat rikosprosessiin. Opinnäytetyö on suunnattu erityisesti poliiseille ja seksuaalirikosten uhrien kanssa työskenteleville.

Opinnäytetyö toteutettiin käyttäen tutkimusmenetelmänä narratiivista kirjallisuuskatsausta. Valmis työ vastaa kolmeen keskeiseen kysymykseen: kuinka trauma vaikuttaa uhrin muistikuviin, miten se muokkaa uhrin kerronnan piirteitä ja millä tavoin trauma voi vaikuttaa uhrin uskottavuuteen rikosprosessissa. Opinnäytetyön tulokset osoittavat, että seksuaalirikoksen aiheuttama trauma voi vaikuttaa merkittävästi uhrin muistiin ja kerrontaan. Trauma voi aiheuttaa muistikuvien pirstaloitumista, mikä puolestaan vaikuttaa yksityiskohtien muistamiseen ja vaikeuttaa tapahtuman ajallista jäsentämistä. Lisäksi traumamuistojen hajanaisuus ja pirstaleisuus voi tehdä uhrin kertomuksesta epätäydellisen ja epäjohdonmukaisen, mikä puolestaan voi vaikuttaa uhrin kertomuksen uskottavuuden arviointiin. Tulokset osoittavat, että seksuaalirikoksen uhrin käyttäytymiseen voivat vaikuttaa useat eri tekijät eikä näin ollen uhrin käyttäytymisestä tule tehdä johtopäätöksiä kertomuksen luotettavuudesta. Jatkotutkimukset voisivat koskea kuulustelun ajoituksen merkitystä annettujen tietojen luotettavuuteen koetun trauman jälkeen, traumainformoidun kuulustelutekniikan kehittämistä sekä uhrin saaman psykososiaalisen tuen merkitystä muistiin.