Kumppanuuksien kannoilla: nuorisoalan yhteistyön edistäminen Helsingissä

Abstract

Nuorisoalan toimijoita, järjestöjä, kuntaa ja seurakuntaa haastavat monet yhteiskunnalliset muutokset. Yhteistyö on tapa saada tietoa, jakaa vastuita, kehittää ja tuottaa palveluita, joihin yksikään toimija ei pystyisi yksin. Yhteistyötä on tehty toimijoiden kesken pitkään ja vakiintuneesti, mutta tietoa kentän toimijoiden ajatuksista yhteistyöstä ja sen esteistä ei ole ollut saatavilla.

Tämän opinnäytteen kehittämistavoite oli tuottaa uutta tietoa ja käytännön ehdotuksia nuorisoalan yhteistyön edistämiseksi Helsingissä. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella ja puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Kysely lähetettiin noin 800 helsinkiläiselle nuorisoalan toimijalle, ja siihen saatiin 60 vastausta. Haastatteluihin osallistui seitsemän henkilöä. Työn tilaajana toimi Helsingin kaupungin nuorisopalvelut, ja työn ohjaamisesta vastasi nuorisopalveluiden kumppanuusyksikkö.

Työ tuotti tilaajalle uutta tietoa toimijoiden ajatuksista nuorisotyöstä, toistensa tekemästä työstä ja yhteistyöstä. Työn tulokset kertovat toimijoiden ajatuksista Helsingissä, mutta saatua tietoa voidaan soveltaa myös laajemmin nuorisoalalle. Työn lopussa esitellään ohjeita yhteistyön edistämiseen.

Tärkeimpinä uusina löydöksinä voidaan pitää toimijoiden erilaisia näkökulmia nuorisotyöhön ja yhteistyöhön, sekä havaintoa, että yhteistyön vaikutusten arviointi jää usein vähäiseksi. Järjestöt suhtautuvat nuorisotyön laatutekijöihin ja yhteistyöhön selkeästi strategisimmin. Kunnan rooli yhteistyön edistäjänä on merkittävä, ja seurakunta jää yhteistyössä hieman ulkopuolelle. Myös työrooleilla, sukupuolella ja kokemuksen pituudella organisaatiosta on jonkin verran vaikutusta ajatuksiin yhteistyöstä.

Youth sector actors, youth organizations both municipal youth work and the church youth work face many societal challenges. Collaboration is a way to gain and access information, share responsibilities, develop, and provide services that no single actor can achieve alone. Cooperation has been established among stakeholders for a long time, but there has been a lack of information regarding their perspectives on collaboration and the barriers to it.

The aim of this thesis was to generate new knowledge and practical recommendations for advancing youth sector collaboration in Helsinki. Data was collected through an electronic survey and semi-structured thematic interviews. The survey was sent to approximately 800 youth sector actors in Helsinki, receiving 60 responses. Additionally, seven individuals participated in the interviews. The thesis was commissioned by the City of Helsinki Youth Services.

This study provided the client with new insights into the perspectives of youth sector actors on youth work, the work of other organizations, and collaboration. While the findings specifically reflect views in Helsinki, the information can also be applied more broadly throughout the youth sector country wide. The final section of the study presents guidelines for enhancing collaboration.

The most significant new findings include the diverse perspectives of stakeholders on youth work and collaboration, as well as the notion that the impacts of collaboration are rarely evaluated. Youth organizations take the most strategic approach to youth work and cooperation. The municipality plays a key role in promoting collaboration, while the church remains somewhat on the periphery. Additionally, job roles, gender, and the length of experience within an organization have some influence on views regarding collaboration.