Kulttuuriohjaajat nyt ja tulevaisuudessa

Abstract

​Tässä opinnäytetyössä kartoitan Helsingin kaupungin palvelutaloissa ja seniorikeskuksissa työskentelevien kulttuuriohjaajien tämänhetkistä työnkuvaa ja sen historiaa. Opinnäytetyöni pyrkii osaltaan lisäämään alan tunnettuutta ja arvostusta sekä tuomaan näkyväksi kulttuuriohjaajien ammattitaitoa, työn vaativuutta ja merkitystä. Työ on tehty kulttuuriohjaajan näkökulmasta. Helsingin kaupungin sosiaali- terveys- ja pelastustoimiala on työni tilaaja.

Opinnäytetyöni koostuu tulevaisuustyöpaja-, asiantuntija- ja kulttuuriohjaajien haastatteluaineistosta sekä sähköisellä kyselylomakkeella kulttuuriohjaajilta kerätystä kyselyaineistosta.

Aineiston perusteella selvisi, että kulttuuriohjaajan työn sisältö on muuttunut laaja-alaisempaan, koordinoivampaan ja tuotannollisempaan suuntaan. Kulttuuriohjaajien asiantuntijuuden ytimenä on yhä taiteen ammattilaisuus, ryhmänohjaus- ja sosiaaliset taidot, pedagoginen osaaminen, ymmärrys taiteen soveltavasta käytöstä sekä muistiosaaminen. Nykyään työssä vaaditaan yhä enemmän tuotannollista osaamista, yhteistyö- ja verkostotaitoja, sekä viestintä- ja hankeosaamista.

Opinnäytetyöni aineistosta esiin tulleiden tulosten avulla tein Helsingin kaupungin seniorikeskuksien johtajille toimenpide-ehdotuksia kulttuuriohjaajien työn kehittämiseksi. Kulttuuriohjaajien työn vaativuuden arviointia tulisi päivittää siten, että siellä olisi vaatimus kulttuurialan ammattilaisuudesta, asiantuntijatyöstä, tuotannollisesta osaamisesta sekä verkostotyöstä. Kulttuuriohjaajien yhteistyötä tulisi entisestään tiivistää sekä kulttuuriohjelmien toteuttamisen että sisältöjen suunnittelun osalta. Lisäksi kulttuuriohjaajien kulttuuribudjettia tulisi kasvattaa mahdollistamaan kulttuuriohjelman suunnittelua ja tuottamista. Kulttuuriohjaajien työn kehittäminen edistää ennen kaikkea helsinkiläisten ikäihmisten yhdenvertaisempaa kulttuurioikeuksien toteutumista.

​In this thesis, I map the current job descriptions and history of cultural instructors working in assisted living facilities and senior care centers operated by the City of Helsinki. My thesis aims to increase the recognition and appreciation of the field, as well as to highlight the expertise, complexity, and significance of cultural instructors’ work. The work is done from the perspective of a cultural instructor. The City of Helsinki's social services, health care and rescue services division is the commissioner of my work.

My thesis consists of data from a foresight workshop, expert interviews, and interviews with cultural instructors, as well as data collected from cultural instructors through an online survey.

Based on the data, it became evident that the content of cultural instructors' job has shifted towards a broader, more coordinating, and production-oriented direction. The core of cultural instructors’ expertise still lies in professionalism in the arts, group facilitation and social skills, pedagogical competence, understanding of the applied use of art, and memory knowledge. Today, the job requires increasingly more production knowledge, collaboration and networking skills, as well as communication and project expertise.

Based on the findings from my thesis data, I made recommendations for action to the directors of senior care centers in the City of Helsinki to further develop the work of cultural instructors. The evaluation of the demands of cultural instructors’ work should be updated to include requirements for professionalism in the cultural sector, expert work, production knowledge, and network-based work. Cooperation among cultural recreation professionals should be further intensified, both in the implementation of cultural programs and in the planning of content. Additionally, the cultural budget for cultural instructors should be increased to enable the planning and production of cultural programs. Developing the work of cultural instructors, above all, promotes more equitable cultural rights for elderly residents of Helsinki.