Erityisen tuen lastensuojeluyksikön ohjaajien työhyvinvointi ja sen kehittäminen
Ilmanen, Eero-Pekka (2025)
Ilmanen, Eero-Pekka
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202504136346
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202504136346
Tiivistelmä
Tutkimuksellisen kehittämistyöni tavoitteena oli tutkia ja kehittää erityisen tuen lastensuojeluyksikössä työskentelevien ohjaajien työhyvinvointia ja siihen kytkeytyviä asioita.
Työn luonne vaatii jatkuvaa empatiaa ja kykyä käsitellä voimakkaita tunteita, mutta nämä samat piirteet voivat myös altistaa työhyvinvoinnin huononemiseen. Pitkään jatkuva työskentely nuorten traumaattisten kokemusten ja vaikeiden tilanteiden parissa voi rasittaa työntekijöiden psyykkistä hyvinvointia, ja jos näitä tunteita ei käsitellä, ne voivat vaikuttaa haitallisesti työkykyyn ja mielenterveyteen. Sosiaalialan työ on tunnetusti henkisesti kuormittavaa, ja tutkimukset ovat osoittaneet, että sosiaalityöntekijöiden työkyvyttömyysriski mielenterveyden häiriöiden vuoksi on huomattavasti korkeampi verrattuna moniin muihin ammattiryhmiin. Työn henkistä kuormitusta voidaan lieventää tietyillä suojaavilla tekijöillä.
Työhyvinvointia voidaan kuitenkin parantaa kokonaisvaltaisella lähestymistavalla, jossa pyritään luomaan työympäristö, jossa jokainen työntekijä kokee itsensä arvostetuksi ja osaksi yhteisöä.
Tutkimukseni etenee teoriaosuudella, jossa käsittelen lastensuojelutyön erityispiirteitä, yksiköiden toiminnan haasteita sekä ohjaajien kohtaamia ongelmia ja kuormitusta työssään. Lisäksi tarkastelen lainsäädäntöä ja sijoitusprosessia, jotka vaikuttavat yksiköiden toimintaan ja ohjaajien työskentelyyn. Toisessa osiossa käsittelen työhyvinvoinnin tukemisen keinoja ja mahdollisia toimenpiteitä, joilla ohjaajien jaksamista voidaan parantaa. Lähestyn työhyvinvoinnin kehittämistä niin yksilöllisellä kuin yhteisöllisellä tasolla, painottaen erityisesti työyhteisön tukea ja työntekijöiden itsensä tuntemaa arvostusta.
Lopuksi tarkastelen tutkimukseni tuloksia ja pohdin, miten saatujen kokemusten perusteella voidaan kehittää työolosuhteita ja tukea ohjaajien hyvinvointia entistä tehokkaammin tulevaisuudessa. Kuten yllä mainitsin, niin lastensuojelussa työskentelevät kohtaavat moninaisia ongelmia ja pohdin työssäni miten ne vaikuttavat yksiköiden toimintaan ja henkilökunnan toimintakykyyn. Pohdin myös tuloksista nousseita isoja teemoja ja kehittämisosiossa kehitän yksiköhin toimintatapoja, kuten esihenkilöiden roolin lisäämistä ja arjen struktuuriin sijoitettuja reflektointikanavia.
Työn luonne vaatii jatkuvaa empatiaa ja kykyä käsitellä voimakkaita tunteita, mutta nämä samat piirteet voivat myös altistaa työhyvinvoinnin huononemiseen. Pitkään jatkuva työskentely nuorten traumaattisten kokemusten ja vaikeiden tilanteiden parissa voi rasittaa työntekijöiden psyykkistä hyvinvointia, ja jos näitä tunteita ei käsitellä, ne voivat vaikuttaa haitallisesti työkykyyn ja mielenterveyteen. Sosiaalialan työ on tunnetusti henkisesti kuormittavaa, ja tutkimukset ovat osoittaneet, että sosiaalityöntekijöiden työkyvyttömyysriski mielenterveyden häiriöiden vuoksi on huomattavasti korkeampi verrattuna moniin muihin ammattiryhmiin. Työn henkistä kuormitusta voidaan lieventää tietyillä suojaavilla tekijöillä.
Työhyvinvointia voidaan kuitenkin parantaa kokonaisvaltaisella lähestymistavalla, jossa pyritään luomaan työympäristö, jossa jokainen työntekijä kokee itsensä arvostetuksi ja osaksi yhteisöä.
Tutkimukseni etenee teoriaosuudella, jossa käsittelen lastensuojelutyön erityispiirteitä, yksiköiden toiminnan haasteita sekä ohjaajien kohtaamia ongelmia ja kuormitusta työssään. Lisäksi tarkastelen lainsäädäntöä ja sijoitusprosessia, jotka vaikuttavat yksiköiden toimintaan ja ohjaajien työskentelyyn. Toisessa osiossa käsittelen työhyvinvoinnin tukemisen keinoja ja mahdollisia toimenpiteitä, joilla ohjaajien jaksamista voidaan parantaa. Lähestyn työhyvinvoinnin kehittämistä niin yksilöllisellä kuin yhteisöllisellä tasolla, painottaen erityisesti työyhteisön tukea ja työntekijöiden itsensä tuntemaa arvostusta.
Lopuksi tarkastelen tutkimukseni tuloksia ja pohdin, miten saatujen kokemusten perusteella voidaan kehittää työolosuhteita ja tukea ohjaajien hyvinvointia entistä tehokkaammin tulevaisuudessa. Kuten yllä mainitsin, niin lastensuojelussa työskentelevät kohtaavat moninaisia ongelmia ja pohdin työssäni miten ne vaikuttavat yksiköiden toimintaan ja henkilökunnan toimintakykyyn. Pohdin myös tuloksista nousseita isoja teemoja ja kehittämisosiossa kehitän yksiköhin toimintatapoja, kuten esihenkilöiden roolin lisäämistä ja arjen struktuuriin sijoitettuja reflektointikanavia.