Viittominen mutistin kommunikaatiotapana: selvitys siitä, käyttävätkö mutistit viittomista kommunikoinnissaan

Abstract

Opinnäytetyössä tarkasteltiin viittomisen mahdollisuuksia kommunikaatiokeinona nuorille ja aikuisille mutisteille. Tavoitteena oli selvittää, kuinka tietoisia mutistit ja heidän läheisensä ovat viittomakommunikaatiosta ja millaisia kokemuksia heillä on sen käytöstä arjessa. Aihe rajattiin mutismiin ilmiönä ilman tarkkaa rajausta liittyen sen taustatekijöihin. Teoriaosuudessa käsiteltiin mutismia ilmiönä monipuolisesti eri piirteiden kautta sekä kuvattiin viittomisen muotoja, kuten suomalaista viittomakieltä, viitottua puhetta, tukiviittomia ja yksittäisiä viittomia.

Aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä, johon voivat vastata sekä mutistit ja heidän läheisensä. Kyselyssä ei eroteltu osallistujia mutismin taustatekijöiden perusteella. Vastaukset analysoitiin laadullisesti sisällönanalyysin menetelmin.

Tulosten perusteella viittominen tuki monin tavoin mutistien vuorovaikutusta. Se koettiin ilmaisua helpottavaksi, rauhoittavaksi ja osallistumista lisääväksi keinoksi. Kävi ilmi myös, että osa vastaajista ei käyttänyt viittomista tai ei kokenut sitä hyödylliseksi, ja tietoisuus sen mahdollisuuksista oli osin puutteellista. Tuloksissa korostui yksilöllisyyden merkitys: viestintätapojen tarpeet ja kokemukset vaihtelivat suuresti.

Opinnäytetyössä esitellään kehittämisehdotuksia, kuten viittomisen käyttöä tukevan oppaan laatiminen, työpajojen järjestäminen sekä jatkotutkimus eri ikäryhmien tarpeista. Tulokset tarjoavat arvokasta pohjaa saavutettavamman ja osallistavamman kommunikaation kehittämiseksi mutistien tukemisessa.