Oppivelvollisuuspingis - Kuinka vastata oppivelvollisten nuorten uudelleenohjauksen haasteeseen?

Abstract

Tämä opinnäytetyö tutkii niitä tekijöitä, joiden vuoksi sama oppivelvollinen nuori päätyy toistuvasti asuinkuntaohjaukseen. Vaikka oppivelvollisuuden laajentaminen on lisännyt asuinkuntien vastuuta nuorten ohjauksessa ja valvonnassa, ilmiötä, jossa nuori ohjautuu useita kertoja kunnan tuen piiriin, ei tunnisteta selkeästi nykyisessä lainsäädännössä. Tutkimus pyrkii syventämään ymmärrystä näistä toistuvista ohjausprosesseista ja tunnistamaan keskeisiä tekijöitä, jotka haastavat oppivelvollisen nuoren koulutuspolkua ja kouluun kiinnittymistä.

Tutkimus toteutettiin määrällisenä ja laadullisena tapaustutkimuksena, ja aineisto kerättiin kyselyllä sekä teemahaastatteluilla. Tulokset osoittavat, että toistuvan ohjautumisen taustalla on usein koulupoissaoloja, oppimisen vaikeuksia sekä ongelmia tukipalveluiden saatavuudessa. Poissaolot voivat alkaa jo varhain perusopetuksessa ja juurtua osaksi nuoren toimintamalleja. Lisäksi asuinkuntaohjaajat tunnistivat perhetaustaan liittyviä haasteita, kuten vaikeuksia rajojen asettamisessa.

Tulosten perusteella varhainen puuttuminen sekä tiivis yhteistyö perusopetuksen, lastensuojelun ja perheiden välillä ovat keskeisiä ehkäisemään ohjauskierteen syntymistä. Monialaisen yhteistyön vahvistaminen ja tukipalveluiden saavutettavuuden parantaminen tukevat osaltaan nuoren koulutuspolulla pysymistä. Keskeinen kehittämisehdotus liittyy siihen, että oppivelvollisuuden suorittaminen työpajatoiminnassa tulisi tunnistaa osaksi koulutusjärjestelmää. Tämä edellyttää selkeitä rakenteita ja lainsäädännöllistä tunnustusta, joiden avulla voidaan tarjota joustavampia ja saavutettavampia koulutusvaihtoehtoja niille nuorille, jotka eivät kiinnity perinteiseen kouluopetukseen.