Yhteisöllisyys, osallisuus ja vertaistuki rauhanturvaajille : kehittämisideoita jäsenkokemusten pohjalta Keski-Suomen Rauhanturvaajat ry:lle

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia Keski-Suomen Rauhanturvaajat ry:n jäsenten kokemuksia yhteisöllisyydestä, osallisuudesta ja vertaistuesta. Työn kautta pyrittiin tuottamaan kehittämisehdotuksia, joiden avulla yhdistys voisi vahvistaa jäsentensä yhteisöllisyyden kokemusta ja lisätä vertaistuen saavutettavuutta. Aineistona käytettiin puolistrukturoituja teemahaastatteluja, joissa jäsenet kuvasivat kokemuksiaan ja näkemyksiään yhdistyksen toiminnasta. Tulokset osoittavat, että yhdistys tarjoaa monille jäsenille merkityksellisiä yhteenkuuluvuuden ja tuen kokemuksia, jotka ovat keskeisiä jäsenten hyvinvoinnille. Yhteisöllisyys rakentuu erityisesti jaettujen kokemusten ja luottamuksellisen ilmapiirin varaan. Kriisinhallintaoperaatioista saadut yhteiset muistot luovat pohjan yhteisölliselle kulttuurille. Osallisuus liittyy siihen, kuinka vaivattomasti jäsenet voivat osallistua yhdistyksen toimintaan omista lähtökohdistaan käsin. Yhdistys tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia osallistua, mutta osallistuminen edellyttää myös jäsenten omaa halua osallistua. Erityisesti etäosallistumisen mahdollistaminen on tärkeää niille, jotka eivät voi osallistua fyysisesti. Vertaistuki ilmenee monin tavoin, niin sanattomana ymmärryksenä kuin konkreettisena tukena. Haastatteluissa tuli esiin, että vertaistuki ei rajoitu vain virallisiin tukiryhmiin, vaan se näkyy myös arkisissa kohtaamisissa ja pienimuotoisessa vuorovaikutuksessa. Vertaistukea tulisi olla jatkuvasti tarjolla, ei vain kriisin tai kotiutumisen jälkeen. Keskeisin kehittämisehdotus oli sosiaalisen median hyödyntäminen yhteisöllisyyden ja osallisuuden lisäämiseksi. Sosiaalinen media voi toimia matalan kynnyksen alustana, jossa jäsenet voivat jakaa kokemuksiaan, keskustella ja ylläpitää yhteyttä, silloinkin kun fyysinen osallistuminen olisi mahdotonta. Lisäksi sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuden osallistua omien aikarajojen mukaan ja voi madaltaa kynnystä osallistua myös fyysisiin tapahtumiin. Toinen kehittämisehdotus oli kummitoiminnan käynnistäminen uusien jäsenten tukemiseksi. Kummitoiminta voisi tukea uusien jäsenten integroitumista yhteisöön tarjoamalla mentoreita, jotka auttavat sopeutumisessa ja yhdistyksen toiminnan ymmärtämisessä. Tämä voisi myös edistää vertaistuen kehittymistä ja lievittää yksinäisyyden tunnetta. Yhteisöllisyyden, osallisuuden ja vertaistuen vahvistaminen edellyttää yhdistykseltä jatkuvaa panostusta ja resursseja, erityisesti tiedottamisen ja toiminnan mahdollistamisen osalta. Kehittämistyön tulokset tarjoavat suuntaviivoja, joiden avulla yhdistys voi tukea jäsentensä hyvinvointia ja vahvistaa yhteisön sidoksia pitkällä aikavälillä.