Eläinsuojelurikokset Suomessa 2010-luvulla

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää mahdollista eläinsuojeluilmoitusten ja -rikosten määrän kasvua 2010-luvulla ja sen jälkeen, sekä eläinsuojelutarkastusten ja eläintenpitokieltojen kasvua viimeisen 10 vuoden aikana. Lisäksi tarkastellaan asioita, joita poliisi voisi huomioida eläinsuojelutehtävissä sekä sitä, näkyykö eläintenomistajien oma välinpitämättömyys eläinsuojelutapauksissa. Työn lopputuloksella toivotaan olevan kehittävä vaikutus tulevien poliisien koulutukseen eläinsuojelun kannalta, samoin kuin lisäämään opiskelijoiden mielenkiintoa eläinsuojeluasioihin yleisesti sekä kasvattamaan valvontaeläinlääkäreiden ja poliisin yhteistyötä. Työssä pyritään myös selvittämään, miten poliisi ja muut eläinsuojeluviranomaiset Suomessa voisivat edistää ihmisten tietoisuutta eläinsuojeluasioista ja kuinka eläimistä tulisi huolehtia. Tällä tavoitellaan sitä, että eläimet voisivat mahdollisimman hyvin ja ihmiset itse välttyisivät rikossyytteiltä ja sakoilta.

Materiaaliin on koottu tarkastelujakson tilastotietoja rikosten määristä ja kasvusta sekä haastattelumuodossa asiantuntijalausuntoja. Tutkimuksen keskeinen aineistonkeruumenetelmä on haastattelumenetelmä. Haastattelut on toteutettu puolistrukturoidulla menetelmällä, millä uskotaan päästävän parhaaseen lopputulokseen. Ajankäytöllisesti tähän panostetaan myös siten, että haastateltavilla on mahdollisuus vaikuttaa haastatteluaikaan ja näin varmistetaan riittävä ajankäyttö kysymysten käsittelyyn haastattelujen aikana.

Eläinten oikeudet ovat monessa osassa maailmaa huonot ja työn tavoitteisiin kuuluu nostaa vähintään eläinsuojeluviranomaistasolla näkyviin niihin liittyviä asioita. Eläinsuojelun etiikkaa ja lainsäädäntöä käydään läpi eri lähteiden avulla, jonka jälkeen tarkastellaan haastattelujen ja tilastotieteen kautta saatuja vastauksia ja tuloksia tutkimuskysymysten kannalta.

Tutkimuksessa selvisi, että eläinsuojelutarkastusten kasvaneet määrät ja sitä kautta myös rikosten määrän ja tutkimusten kasvu johtuu suurelta osin valvontaeläinlääkäreiden kasvaneista resursseista. Tarkastuksia on voitu tehdä enemmän, jolloin myös tapauksia on noussut esiin enemmän. Poliisin ja valvontaeläinlääkäreiden yhteistyö voisi kehittyä entistä paremmaksi laajemmalla eläinsuojeluopetuksella tuleville poliiseille, sekä matalamman kynnyksen yhteydenotoilla ja mahdollisilla teemapäivillä eläinsuojelutarkastusyhteistyössä. Tutkimuksessa selvisi myös haastattelujen kautta se, että ihmisten omat elämänhallintaongelmat sekä oma kyvyttömyys huolehtia eläimistä näkyy vahvasti eläinsuojelutapauksissa aktiivisen eläinten satuttamisen sijaan.