Uusintarikollisuus, uusimiseen liittyvät riskitekijät, sekä niiden yhteys uusintarikollisuuteen

Abstract

Tämä opinnäytetyö käsittelee uusintarikollisuutta Suomessa, sekä uusintarikollisuuden taustatekijöitä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitkä yksilölliset ja sosiaaliset tekijät vaikuttavat rikosten uusimiseen. Tutkimus pyrki myös selvittämään, miksi uusintarikollisuus on Suomessa korkeampaa kuin muissa Pohjoismaissa. Tutkimus perustui tilastolliseen aineistoon ja ajankohtaiseen tutkimustietoon, viranomaislähteisiin, sekä kriminologisiin teorioihin.

Tulosten mukaan uusintarikollisuuteen vaikuttavat yksilölliset ja sosiaaliset tekijät, kuten mielenterveysongelmat, päihteiden väärinkäyttö, koulutuksen puute, yhteiskunnallinen syrjäytyminen, sekä yksilön sosiaaliset valmiudet. Vankiloissa tarjottava päihdetyö, psykososiaalinen tuki ja sosiaalinen kuntoutus ovat keskeisiä rikosseuraamusjärjestelmän palveluita, jotka voivat epäsuorasti edistää rikoksetonta elämää vapautumisen jälkeen. Hengellinen toiminta, sekä eri viranomaisten ja tukiorganisaatioiden yhteistyö, tukevat vankien sopeutumista yhteiskuntaan ja ehkäisevät rikosten uusimista.

Tutkimus korostaa, että tehokas uusintarikollisuuden ehkäisy vaatii kokonaisvaltaista ja yksilöllistä lähestymistapaa. Niissä on huomioitava vankien elämäntilanne, sekä kuntoutus- ja tukipalvelut ennen vapautumista ja vapautumisen jälkeen. Jatkotutkimuksia tarvitaan erityisesti Pohjoismaiden rikosseuraamuskäytäntöjen vertailuun, sekä yksilöllisten riskitekijöiden syvällisempään analyysiin.