Ihmiskauppa ilmiönä poliisin työssä

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena on vahvistaa ihmiskaupan tunnistamista ja uhrien auttamista poliisin työssä. Kyseessä on narratiiviseen kirjallisuuskatsaukseen pohjautuva tutkimus, joka tarkastelee ihmiskauppaa poliisin työn kontekstissa analysoiden aiempaa tutkimuskirjallisuutta aiheesta. Tutkimusaineisto muodostuu kansainvälisistä vertaisarvioiduista artikkeleista ja väitöskirjasta. Aineisto on kerätty eri tietokannoista. Tutkimuskysymyksenä on, millaisena ilmiönä ihmiskauppa näyttäytyy poliisin työssä.

Tulosten mukaan ihmiskaupan tunnistaminen on poliisille haastavaa. Keskeisiä ongelmia tunnistamisessa ovat poliisin rajalliset resurssit, puutteellinen koulutus erityisesti työperäisen ihmiskaupan tunnistamisessa, sekä uhrien pelko ja epäluottamus viranomaisia kohtaan. Uhrit eivät usein uskalla ottaa yhteyttä poliisiin peläten karkotusta tai kostotoimia. Tulokset korostavat, että uhrilähtöinen lähestymistapa, jossa uhrin hyvinvointi ja turvallisuus asetetaan etusijalle, on poliisityössä merkittävä, vaikka juridisia tuloksia, kuten syytteitä tai tuomioita, ei aina saavutettaisikaan.

Tutkimus osoittaa, että poliisin yhteistyö muiden viranomaisten, järjestöjen ja eri toimijoiden kanssa voi merkittävästi parantaa ihmiskaupan uhrien tunnistamista ja avun tarjoamista. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että rikollisuuden jatkuva muutos ja siirtyminen digitaalisiin ympäristöihin haastavat poliisin nykyisiä tutkintamenetelmiä ja valvontakeinoja.

Keskeisinä johtopäätöksinä esitetään, että poliisin resurssien lisääminen, erityiskoulutuksen vahvistaminen ja uhrilähtöisen työotteen systemaattinen käyttöönotto ovat avainasemassa ihmiskaupan tehokkaassa torjunnassa. Samoin korostetaan tarvetta kehittää entistä systemaattisempaa moniviranomaisyhteistyötä ja valmiutta tunnistaa ihmiskaupan uusia ilmenemismuotoja. Näillä toimilla voidaan tehostaa poliisin toimintaa sekä varmistaa ihmiskaupan uhrien oikeuksien parempi toteutuminen käytännössä.