Liikuskelua ja motivaatiota opiskelukyvyn edistämiseen etäluennoilla
Bogod, Nikita (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025080923859
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025080923859
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää toimivia keinoja korkeakouluopiskelijoiden istumisen tauottamiseen ja liikkumisen edistämiseen etäluentojen aikana.
Työn tilaajana toimi Opiskelijoiden Liikuntaliitto ry (OLL), joka on valtakunnallinen opiskelija- ja korkeakoululiikunnan edunvalvonta- ja palvelujärjestö. OLL:n toimintaan kuuluu terveyden edistäminen.
Taustalla oli aiemman tutkimuksen havainto, että noin kolmasosa opiskelijoista istuu enemmän kuin suositellaan. Pitkäaikainen istuminen voi lisätä riskiä sairastua sydän- ja aineenvaihduntasairauksiin, kuten tyypin 2 diabetekseen, ja voi lisätä ennenaikaisen kuoleman riskiä. Liikkumattomuuteen liittyviä haittoja ja niistä aiheutuvia kustannuksia voidaan ehkäistä tauottamisella ja liikunnan lisäämisellä.
Aineisto kerättiin haastattelemalla lehtoreita ja toteuttamalla kysely opiskelijoille. Haastattelut analysoitiin temaattisen analyysin keinoin. Kyselyvastaukset analysoitiin määrällisesti ryhmittelemällä ja vertailemalla vastauksia. Aineistonkeruussa ja analyysissä huomioitiin tutkittavien sosiaalinen ympäristö ja motivaatio itsemääräämisteorian viitekehystä hyödyntäen.
Haastatteluissa havaittiin, että lehtorit pitivät liikuskelua ja istumisen tauottamista tärkeinä opiskelukyvyn kannalta ja tunsivat hyvin siihen liittyviä keinoja. Keinovalikoiman käyttöönottoa edisti suunnitelmallisuus, muistutukset ja lehtorin autonomian kunnioittaminen. Osa lehtoreista koki haasteeksi opiskelijoiden kamerattomuuden, koska visuaalinen palaute puuttui, mutta toisaalta kameran pitäminen pois päältä mahdollisti opiskelijoille vapaamman liikkeen.
Opiskelijoiden arviot perustuivat itsearviointiin. Suurin osa ilmoitti tauottavansa istumista kevyiden suositusten mukaisesti, mutta kehittämisen varaa oli. Vain hieman yli puolet opiskelijoista oli jokseenkin samaa mieltä siitä, että liikkuu säännöllisesti etäluennoilla – täysin samaa mieltä ei ollut kukaan. Säännöllisyys osoittautui kehityskohteeksi. Esteinä liikkumiselle mainittiin työimu, kameran päällä olo ja siihen liittyvät ulkonäköpaineet.
Opiskelijoiden mielestä sopivimmat keinot liikuskelun edistämiseksi olivat opettajan muistutukset, esimerkit ja kehotukset. Useat sopiviksi koetut keinot eivät kuitenkaan olleet ennestään tuttuja. Näistä monet liittyivät etäluennon rakenteeseen ja muiden opiskeli-joiden aktiivisuutta tukevaan toimintaan. Harvoin koettuja mutta pidettyjä olivat esimerkiksi oppimistehtävät, joissa sai liikkua, ja etukäteisilmoitus mahdollisuudesta osallistua luennolle kävellen. Myös visuaaliset ohjeet ja äänimerkit mainittiin muistutuksina, jotka koettiin toimiviksi, mutta harvoin käytetyiksi.
Työssä suositeltiin jatkotutkimuksia laajemmilla ja edustavammilla otoksilla sekä syvempää opiskelijoiden ja opettajien tarpeiden yhteensovittamista. Työimu voi estää sekä liikkumista että sen edistämistä, joten kognitiivisen kuormituksen vähentämiseksi suositellaan myös teknologisia ratkaisuja. Teknologian ohella liikuskelua voidaan edistää opiskelija- ja henkilöstöedustajien yhteistyöllä. Työssä esitettiin hypoteesi siitä, että yksittäinen henkilö voi vaikuttaa merkittävästi sosiaalisen ympäristön terveyskäyttäytymiseen.
Työn tilaajana toimi Opiskelijoiden Liikuntaliitto ry (OLL), joka on valtakunnallinen opiskelija- ja korkeakoululiikunnan edunvalvonta- ja palvelujärjestö. OLL:n toimintaan kuuluu terveyden edistäminen.
Taustalla oli aiemman tutkimuksen havainto, että noin kolmasosa opiskelijoista istuu enemmän kuin suositellaan. Pitkäaikainen istuminen voi lisätä riskiä sairastua sydän- ja aineenvaihduntasairauksiin, kuten tyypin 2 diabetekseen, ja voi lisätä ennenaikaisen kuoleman riskiä. Liikkumattomuuteen liittyviä haittoja ja niistä aiheutuvia kustannuksia voidaan ehkäistä tauottamisella ja liikunnan lisäämisellä.
Aineisto kerättiin haastattelemalla lehtoreita ja toteuttamalla kysely opiskelijoille. Haastattelut analysoitiin temaattisen analyysin keinoin. Kyselyvastaukset analysoitiin määrällisesti ryhmittelemällä ja vertailemalla vastauksia. Aineistonkeruussa ja analyysissä huomioitiin tutkittavien sosiaalinen ympäristö ja motivaatio itsemääräämisteorian viitekehystä hyödyntäen.
Haastatteluissa havaittiin, että lehtorit pitivät liikuskelua ja istumisen tauottamista tärkeinä opiskelukyvyn kannalta ja tunsivat hyvin siihen liittyviä keinoja. Keinovalikoiman käyttöönottoa edisti suunnitelmallisuus, muistutukset ja lehtorin autonomian kunnioittaminen. Osa lehtoreista koki haasteeksi opiskelijoiden kamerattomuuden, koska visuaalinen palaute puuttui, mutta toisaalta kameran pitäminen pois päältä mahdollisti opiskelijoille vapaamman liikkeen.
Opiskelijoiden arviot perustuivat itsearviointiin. Suurin osa ilmoitti tauottavansa istumista kevyiden suositusten mukaisesti, mutta kehittämisen varaa oli. Vain hieman yli puolet opiskelijoista oli jokseenkin samaa mieltä siitä, että liikkuu säännöllisesti etäluennoilla – täysin samaa mieltä ei ollut kukaan. Säännöllisyys osoittautui kehityskohteeksi. Esteinä liikkumiselle mainittiin työimu, kameran päällä olo ja siihen liittyvät ulkonäköpaineet.
Opiskelijoiden mielestä sopivimmat keinot liikuskelun edistämiseksi olivat opettajan muistutukset, esimerkit ja kehotukset. Useat sopiviksi koetut keinot eivät kuitenkaan olleet ennestään tuttuja. Näistä monet liittyivät etäluennon rakenteeseen ja muiden opiskeli-joiden aktiivisuutta tukevaan toimintaan. Harvoin koettuja mutta pidettyjä olivat esimerkiksi oppimistehtävät, joissa sai liikkua, ja etukäteisilmoitus mahdollisuudesta osallistua luennolle kävellen. Myös visuaaliset ohjeet ja äänimerkit mainittiin muistutuksina, jotka koettiin toimiviksi, mutta harvoin käytetyiksi.
Työssä suositeltiin jatkotutkimuksia laajemmilla ja edustavammilla otoksilla sekä syvempää opiskelijoiden ja opettajien tarpeiden yhteensovittamista. Työimu voi estää sekä liikkumista että sen edistämistä, joten kognitiivisen kuormituksen vähentämiseksi suositellaan myös teknologisia ratkaisuja. Teknologian ohella liikuskelua voidaan edistää opiskelija- ja henkilöstöedustajien yhteistyöllä. Työssä esitettiin hypoteesi siitä, että yksittäinen henkilö voi vaikuttaa merkittävästi sosiaalisen ympäristön terveyskäyttäytymiseen.