Lasten luontoyhteyden tukeminen : "jos ei olisi luontoa, ei olisi ihmistä."

Abstract

Lisääntynyt digitalisaatio on vieraannuttanut ihmisiä ulkoisesta luonnosta ja luontoyhteys on monella lapsella ja nuorella heikentynyt - tai vaarassa heiketä. Opinnäytetyön edetessä kävi ilmi, miten merkittävää olisi panostaa luontoyhteyden vaalimiseen niin kasvatuksen saralla, kuin laajemmalti yhteiskunnallisestikin.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, kuinka Luontoliitto voisi entistä enemmän tukea perheitä heidän omassa kasvatustyössään. Tavoitteena oli selvittää erilaisia keinoja, joita perheet voivat helposti ottaa käyttöön omaan arkeensa lastensa luontoyhteyden tukemiseksi. Tutkimuskysymyksenä oli, mitkä ovat juuri niitä tekijöitä, jotka motivoivat perheitä tukemaan lasten luontoyhteyttä. Työ pohjautuu sosiaalipedagogiikalle ja perustuu sosiokulttuuriseen innostamiseen itsekasvatuksen keinoin.

Aineistoa kerättiin vanhemmille suunnatulla verkkokyselyllä ja asiantuntijahaastatteluilla. Kysely keräsi 70 vastausta, jonka lisäksi haastateltiin kahta eri luonto- ja kasvatusalan asiantuntijaa. Näiden avulla pyrittiin selvittämään erityisesti tekijöitä, jotka motivoivat perheitä luontoympäristöihin. Tarkoitus oli saada selville myös luontoympäristöihin menemisen rajoitustekijöitä. Lisäksi haluttiin kartoittaa luontoympäristöjen roolia perheissä sekä sitä, miten vanhempien omat asenteet ja kokemukset vaikuttavat siihen, kuinka tärkeänä he kokevat lastensa luontoyhteyden vahvistamisen.

Työn tuloksista kävi ilmi, että moni perhe kokee lasten luontoyhteyden tukemistyön tärkeänä ja on motivoitunut siihen. Suurimmiksi motivointitekijöiksi luontoympäristöihin hakeutumiseen perheissä nousivat rauhoittuminen, hyvinvointi, omien lapsuusmuistojen haaliminen, oppiminen, tunneperäiset sekä sosiaaliset syyt. Suurimpina rajoituksina luontoympäristöihin pääsyyn koettiin ajanpuute, allergiat, hyönteispelot, luontokohteiden vaikea saavutettavuus, jaksamisen puute sekä sääolosuhteet.

Näiden ja työn muiden tulosten pohjalta kirjoitettiin innostavaan sävyyn ympäristökasvatuksellinen opas, jossa on huomioitu hyvä saavutettavuus. Oppaaseen on koottu monipuolisesti keinoja lasten luontoyhteyden vahvistamiseksi. Siihen kerättiin myös tapoja taklata suurimpia esiin nousseita esteitä luontoyhteyden tukemisen tieltä. Luontoliitto voi hyödyntää opasta omassa viestinnässään sekä jalostaa opasta tarpeen mukaan.

The ever-growing digitalization has separated humans from the external nature. Nature connectedness has weakened or is at risk to weaken amongst the children’s today. As the thesis progressed further it became clear how important it would be to invest in nurturing the nature connectedness both in the field of education and more broadly at a societal level.

The purpose of this thesis was to explore how the Finnish Nature Association could further support families in their roles as educators. The aim was to identify practical methods that the families could easily integrate into their daily lives to strengthen their children’s relationship with nature. The research question focused on discovering factors that specifically motivate families to support children’s connection to nature. The work is grounded in social pedagogy and more specifically based on sociocultural inspiration through self-education.

Data was collected through an online survey aimed at parents as well as expert interviews. The survey received 70 responses complemented by two interviews with the professionals in the fields of nature and education. These were used to examine the factors that motivate families to spend time in natural environments as well as the obstacles that restrict such engagements. In addition, the study aimed to explore the role of natural environments within families and how parents own attitudes and experiences influence the importance they place on strengthening their children’s connection with nature.

The results showed that many families find supporting their children’s connection to nature important and are motivated to do so. The strongest motivation factors for engaging with nature were relaxation, wellbeing, recollection of childhood memories, learning as well as emotional and social reasons. The main obstacles identified were lack of time, allergies, fear of insects, poor accessibility of natural sites, fatigue and weather conditions.

Based on these and other findings an engaging environmental education guide was written with an emphasis on accessibility. The guide compiles of practical ideas for strengthening children’s connection to nature and it includes ways to overcome the most common obstacles in the study.