Kohti älykästä kumppanuutta : ammatillisten opettajien valmiudet sosiaalisen robotiikan hyödyntämiseen tulevaisuuden opetuksessa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millaisia valmiuksia ja tukitoimia toisen asteen ammatilliset opettajat tarvitsevat hyödyntääkseen sosiaalista robotiikkaa opetuksessa. Kehittämistarve liittyi teknologian, digitalisaation ja tekoälyn nopeaan etenemiseen, mikä on muuttanut ammatillisten opettajien työtä kohti oppimisen ohjaamista, yhteistoiminnallisia käytäntöjä ja osallistumisen vahvistamista. Kehittämistarve nousi esiin tilanteissa, joissa opettajat kokivat epävarmuutta robotiikan pedagogisesta soveltamisesta ja kaipasivat konkreettista tukea kokeilujen käynnistämiseen. Tavoitteena oli myös kehittää työelämälähtöisiä malleja, jotka tukisivat opettajien ammatillista toimijuutta, digipedagogista osaamista ja rohkaisisivat älykkään teknologian käyttöön opetuksessa. Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena kehittämisprosessina, jossa yhdistettiin kirjallisuuskatsaus, teemahaastattelut, työpajat sekä kansainvälinen konferenssiaineisto. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin ja teema-analyysin menetelmin. Menetelmien avulla jäsennettiin opettajien kokemuksia, osaamistarpeita ja pedagogisia näkemyksiä sosiaalisen robotiikan opetuskäytöstä. Kehittämistyön tuotoksena laadittiin kaksi toisiaan täydentävää mallia: pedagoginen tukimalli sosiaalisen robotin käyttöön sekä osaamisen kehittämisen malli. Mallit tarjoavat vaiheistetun ja käytännönläheisen rakenteen robotiikan integroimiseksi opetukseen ja tukevat opettajien toimijuutta. Mallit suunniteltiin hyödynnettäviksi opettajien ja työyhteisöjen osaamisen kehittämisessä. Tulokset osoittivat, että opettajat suhtautuivat sosiaaliseen robotiikkaan pääosin myönteisesti. He kokivat kuitenkin tarvitsevansa lisää tukea sekä tekniseen peruskäyttöön että pedagogiseen soveltamiseen. Teknologian käyttöönotto hahmottui opettajien näkökulmasta ensisijaisesti rakenteellisena ja osaamisen kehittämiseen liittyvänä kokonaisuutena, ei niinkään pelkkänä haasteena. Tuen tarpeet liittyivät erityisesti peruskäytön hallintaan, pedagogiseen soveltamiseen, rakenteellisiin edellytyksiin ja yhteisölliseen oppimiseen. Kehittämistyö tuotti uutta tietoa toisen asteen ammatilliseen koulutukseen yhteisöpedagogiikan näkökulmasta. Työ osoitti, miten sosiaalista robotiikkaa voidaan tarkastella opettajayhteisön oppimiskulttuurin kehittämisessä ja osallisuuden tukemisessa. Tulokset vahvistivat käsitystä siitä, että sosiaalisen robotiikan pedagoginen hyödyntäminen ei ole vain tekninen tai yksilöllinen kysymys, vaan liittyy laajemmin yhteisöllisyyden ja osallisuuden tavoitteisiin.