Laiton maahantulo hybridivaikuttamisen välineenä

Abstract

Tämä opinnäytetyö käsittelee laittoman maahantulon hyödyntämistä hybridivaikuttamisen välineenä ja kartoittaa Suomen viranomaisten, erityisesti poliisin valmiuksia ennakoida ja torjua tällaista uhkaa. Aihe on noussut ajankohtaiseksi viime vuosien geopoliittisissa jännitteissä, joissa on nähty konkreettisia esimerkkejä siitä, miten turvapaikanhakijoiden liikettä on ohjattu Euroopan rajoille tietoisena painostuskeinona. Laittomaan maahantuloon kohdistuva hybridivaikuttaminen ei rajaudu vain rajavalvonnan haasteisiin, vaan se ulottuu syvälle sisäiseen turvallisuuteen, poliittiseen päätöksentekoon ja yhteiskunnan vakauteen. Ilmiö pakottaa viranomaiset hallitsemaan samanaikaisesti sekä humanitaarisia velvoitteita että turvallisuuspoliittisia riskejä, mikä tekee tilanteesta moniselitteisen ja herkästi eskaloituvan.

Opinnäytetyön teoreettinen tausta nojaa hybridivaikuttamisen käsitteeseen, jossa sotilaalliset ja ei-sotilaalliset vaikuttamiskeinot voivat limittyä toisiinsa. Laittomaan maahantuloon yhdistyvät usein myös informaatiovaikuttamisen, taloudellisen painostuksen ja järjestäytyneen rikollisuuden elementit, kuten ihmissalakuljetusverkostojen toiminta, väärennettyjen matkustusasiakirjojen välittäminen tai rikollisryhmien keräämät maksut luvattomasta rajanylityksestä, mikä lisää viranomaisten toiminnan monimutkaisuutta. Tutkimus osoittaa, että nämä eri keinot voivat vahvistaa toistensa vaikutuksia: suurien ihmisjoukkojen saapuminen samanaikaisesti useille rajanylityspisteille voi ylikuormittaa rajavalvonnan ja vastaanottojärjestelmän, samalla kun disinformaatio verkossa saattaa vaikuttaa kansalaisten mielipiteisiin ja vaikeuttaa ratkaisujen läpivientiä. Kohdevaltio joutuu tasapainottelemaan toisaalta kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden ja toisaalta sisäisen turvallisuuden tarpeiden välillä. Tämä avaa toimijuutta ulkoiselle vaikuttajalle, joka voi pyrkiä poliittisiin vaikutuskeinoihin ja myönnytyksiin luomalla painetta rajalle.

Tutkimus perustuu kirjallisuuskatsaukseen, jossa hyödynnetään hallituksen esityksiä, valtioneuvoston selontekoja, aiempaa tutkimustietoa sekä uutisjulkaisuja. Lähdeaineistoon perustuen laittoman maahantulon välineellistäminen näyttäytyy merkittävänä turvallisuusuhkana, johon on varauduttu tuoreilla lakiuudistuksilla ja uusilla toimintamalleilla. Erityisesti poliisi, Rajavartiolaitos ja muut sisäisen turvallisuuden toimijat tekevät tiivistä yhteistyötä sekä osallistuvat valmiusharjoituksiin, joissa on simuloitu erikokoisia ja -tasoisia skenaarioita. Lainsäädännön osalta Suomen valmiuslaki ja rajavartiolaki on pyritty päivittämään siten, että laajaan ja äkillisesti syntyvään maahantulopaineeseen voidaan reagoida joustavasti. Poliisin näkökulmasta laittoman maahantulon hybridikäyttö voi edetä nopeasti sisämaahan, jolloin poliisilta vaaditaan vahvaa tiedustelua, kykyä tunnistaa rikosperusteisia taustatekijöitä sekä valmiutta ylläpitää yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Koulutus ja osaamisen kehittäminen nousevat tutkimuksessa keskeiseen asemaan, jotta voidaan erottaa ulkoa ohjattu maahantulo spontaaneista turvapaikanhakijoiden liikkeistä. Harjoittelu muiden viranomaisten kanssa mahdollistaa nopean reagoinnin ja tilannekuvan ylläpitämisen, millä pystytään ehkäisemään ulkoisen tahon aiheuttamaa yhteiskunnallista epävakautta.

Lisäksi tutkimus nostaa esiin kansainvälisen yhteistyön merkityksen. Laittoman maahantulon välineellistäminen ei pysähdy valtioiden rajoille, vaan edellyttää tiedonvaihtoa ja koordinoituja toimia Euroopan unionissa. Esimerkiksi Euroopan raja- ja merivartiovirasto Frontex, Europol ja Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskus (Hybrid CoE) tukevat jäsenmaita analysoimalla riskejä, jakamalla tietoa rikollisverkostoista ja avustamalla käytännön valvontaoperaatioissa. Vaikka Suomen varautuminen on parantunut, hybridivaikuttamisen ennalta ehkäisy vaatii jatkuvaa reagointia ja toimintojen kehittämistä. Lainsäädäntöä on syytä kehittää, jotta sisäisen turvallisuuden varmistaminen ja kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet voidaan sovittaa yhteen myös nopeiden kriisien aikana. Viranomaisyhteistyössä on rakennettava selkeät johtamisrakenteet, joilla hallitaan suuria ihmismassoja useilla raja-alueilla ja sisämaan paikkakunnilla yhtä aikaa. Keskeistä on myös varmistaa riittävät henkilöstöresurssit ja koulutus, jotta poliisi pystyy hoitamaan sekä perustehtävänsä että laajamittaisen maahantulon aiheuttamat erityishaasteet. Kansainvälisellä tasolla tarvitaan yhtenäistä Euroopan unionin strategiaa ja keinoja, joilla estetään hybridivaikuttajia hyödyntämästä Schengen-alueen avoimia rajoja tai rikosverkostojen toimintoja.

Tämän opinnäytetyön tavoitteena on tarjota tietoutta siitä, miten hybridivaikuttamisena tehty laiton maahantulo pystytään tunnistamaan ja millaisin keinoin sitä on pyritty torjumaan. Se osoittaa, kuinka eri hallinnonalojen, kansainvälisten toimijoiden ja poliisin yhteistyö voi parhaimmillaan vahvistaa kokonaisturvallisuutta ja ehkäistä vakavia yhteiskunnallisia häiriöitä. Vaikka ilmiö on vaativa, sen onnistunut torjunta on mahdollista yhdistämällä vankka lainsäädäntö, toimivat valmiussuunnitelmat, ajantasainen tilannekuva ja oikea-aikainen viestintä. Näin Suomi voi myös jatkossa puolustaa rajaturvallisuuttaan ja sisäistä vakauttaan, vaikka globaalit turvallisuushaasteet kehittyvät jatkuvasti.