Pakkokeinolain laite-etsinnästä päättäminen EU- oikeuden mukaisesti : PKL 8:29 §:n muutos ja vaikutusarviointi esitutkintaviranomaisen työhön
Salminen, Turo (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112028812
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112028812
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tarkastella pakkokeinolain (806/2011) 8 luvun 29 §:n mukaista laite-etsintää koskevan päätöksenteon muutosta hallituksen esityksen HE 70/2025 vp perusteella sekä arvioida muutoksen vaikutuksia esitutkintaviranomaisen työhön. Tutkimus toteutettiin lainopillisella menetelmällä, jonka avulla analysoitiin voimassa olevan ja ehdotetun sääntelyn suhdetta sekä muutoksen taustalla vaikuttavia EU-oikeudellisia vaatimuksia, erityisesti unionin tuomioistuimen niin sanottua LE-ratkaisua (C-548/21).
Tutkimuksen perusteella laite-etsinnän päätöksenteko siirtyy pidättämiseen oikeutetulta virkamieheltä tuomioistuimelle. Muutoksen tarkoituksena on vahvistaa yksilön perusoikeuksia ja oikeusturvaa lisäämällä riippumatonta ennakkovalvontaa, erityisesti yksityiselämän, viestinnän luottamuksellisuuden ja henkilötietojen suojan osalta. Samalla tuomioistuimen rooli laajenee, ja poliisille syntyy uusia hallinnollisia velvoitteita sekä teknisiä vaatimuksia poliisin ja oikeuslaitoksen tietoteknisten järjestelmien yhteensovittamiseen.
Uudistuksen arvioidaan parantavan oikeusturvaa, mutta lisäävän myös viranomaisten työmäärää ja viivästysriskiä esitutkinnan alkuvaiheessa. Prosessiekonomian ja perusoikeuksien tasapaino muodostuu siten keskeiseksi käytännön haasteeksi. Työ tuottaa ajankohtaista tietoa esitutkintaviranomaisten koulutuksen ja toiminnan kehittämiseen tilanteessa, jossa EU-oikeudelliset vaatimukset muokkaavat kansallista pakkokeinosääntelyä.
Tutkimuksen perusteella laite-etsinnän päätöksenteko siirtyy pidättämiseen oikeutetulta virkamieheltä tuomioistuimelle. Muutoksen tarkoituksena on vahvistaa yksilön perusoikeuksia ja oikeusturvaa lisäämällä riippumatonta ennakkovalvontaa, erityisesti yksityiselämän, viestinnän luottamuksellisuuden ja henkilötietojen suojan osalta. Samalla tuomioistuimen rooli laajenee, ja poliisille syntyy uusia hallinnollisia velvoitteita sekä teknisiä vaatimuksia poliisin ja oikeuslaitoksen tietoteknisten järjestelmien yhteensovittamiseen.
Uudistuksen arvioidaan parantavan oikeusturvaa, mutta lisäävän myös viranomaisten työmäärää ja viivästysriskiä esitutkinnan alkuvaiheessa. Prosessiekonomian ja perusoikeuksien tasapaino muodostuu siten keskeiseksi käytännön haasteeksi. Työ tuottaa ajankohtaista tietoa esitutkintaviranomaisten koulutuksen ja toiminnan kehittämiseen tilanteessa, jossa EU-oikeudelliset vaatimukset muokkaavat kansallista pakkokeinosääntelyä.