Pääepäiltyjen vapauttaminen tutkintavankeudesta laajoissa huumausainerikoskokonaisuuksissa

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan laajojen huumausainerikoskokonaisuuksien pääepäiltyjen vapauttamista tutkintavankeudesta ennen käräjäoikeuden tuomiota. Työssä yhdistetään lainopillisen tutkimuksen ja empiirisen oikeustutkimuksen menetelmät tapaustutkimukselliseen strategiaan. Empiirinen tutkimusaineisto muodostuu kolmesta 2020-luvulla käräjäoikeuksissa käsitellyn huumausainerikoskokonaisuuden pääepäillyn vangitsemiseen ja vapauttamiseen liittyvistä asiakirjoista. Kaikissa kolmessa tapauksessa keskeinen pääepäilty on vapautettu ennen tuomiota.

Opinnäytetyössä analysoidaan, millä oikeudellisilla perusteilla ja harkintakriteereillä epäillyt on tapaustutkimukseen valituissa tapauksissa vangittu ja vapautettu. Analyysi toteutettiin vertailemalla tapauksia systemaattisesti suhteessa opinnäytetyötä varten laadittuun teoreettiseen viitekehykseen. Viitekehys rakentui aiheen kannalta keskeisestä ajantasaisesta lainsäädännöstä, kansallisesta ja kansainvälisestä oikeuskäytännöstä, oikeusperiaatteista sekä tutkintavankeuden käyttöön liittyvistä perus- ja ihmisoikeusnäkökulmista. Tapausanalyysien perusteella vapauttamiset perustuivat kaikissa kolmessa tapauksessa vangitsemisen erityisten edellytysten poistumiseen. Lisäksi voitiin todeta, että vapaudenmenetysaikojen pitkittyessä käräjäoikeuksien vapauttamispäätöksiin vaikutti enenevissä määrin myös vangitsemisen kohtuuttomuuden arviointi.

Opinnäytetyön perusteella voidaan todeta, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Suomen korkeimman oikeuden viimeaikaisen ratkaisukäytännön myötä laintulkinta on erityisesti pitkäkestoisen tutkintavankeuden osalta muuttunut aiempaa perus- ja ihmisoikeusmyönteisemmäksi. Tämä kehitys on lisännyt painoarvoa muun muassa vangitsemisen erityisten edellytysten konkreettisuusvaatimuksien ja tutkintavankeuden kohtuullisen keston arvioinnin osalta.

Opinnäytetyö tuottaa uutta tietoa tutkintavankien vapautumisen ilmiöstä ja syventää ymmärrystä siihen liittyvistä oikeudellisista kysymyksistä. Lisäksi se tuo esiin poliisityön näkökulmia sekä yleisiä havaintoja tutkintavankeudesta ja pääepäiltyjen vapauttamisesta. Opinnäytetyön jatkotutkimus- ja kehittämisehdotuksien ohessa yhtenä johtopäätöksenä todetaan, että vangitsemisen erityisten edellytysten arviointia olisi tarve tarkentaa kansallisessa lainsäädännössä sekä oikeuskäytännössä nykyistä johdonmukaisemmaksi ja selkeämmäksi.