Painelaitelaki poliisin silmin

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan painelaitelakia poliisin näkökulmasta. Työn lähtökohtana on tutkijan oma kokemus tilanteesta, jossa painelaitelain soveltaminen tuli ajankohtaiseksi ilman aiempaa tietämystä tai kokemusta aiheesta. Painelaitelaki (1144/2016) on laaja ja tekninen säädöskokonaisuus, jonka ymmärtäminen vaatii perehtymistä teollisuuden ja viranomaisvalvonnan näkökulmiin. Työssä selvitetään, miksi painelaitelakia ei ole käytetty poliisin esitutkinnassa ja miten painelaitelain valvontaa voitaisiin tehostaa poliisin toimivallan näkökulmasta.

Tutkimusmenetelmänä käytetään soveltavaa tutkimusta ja dokumenttianalyysiä. Aineistona hyödynnetään julkisia lähteitä, kuten Finlexiä, Tukesin materiaalia sekä asiantuntijahaastattelua Turvallisuus- ja Kemikaaliviraston ylitarkastaja Johanna Soppelan kanssa. Työssä analysoidaan painelaitelain keskeisiä pykäliä poliisin työn kannalta, erityisesti tieliikenteessä ja vesiliikenteessä liikkuvien painelaitteiden osalta.

Keskeisenä havaintona on, että poliisilla ei ole painelaitelain mukaista valvontaoikeutta, vaikka poliisi kohtaa painelaitteita päivittäisessä työssään. Työssä esitetään, että poliisi tulisi lisätä painelaitelain valvovaksi viranomaiseksi, jotta painelaitteiden turvallisuutta voitaisiin valvoa tehokkaammin. Lisäksi ehdotetaan liikennevirhemaksun käyttöönottoa painelaiterikkomusten seurauksena. Opinnäytetyö tarjoaa käytännönläheisen ja viranomaislähtöisen näkökulman painelaitelain soveltamiseen ja sen kehittämistarpeisiin.