Koskitie 19 - toinen koti : Viittomakielisten muistelmia Oulun ensimmäisen kuurojen talon vaiheista

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia Oulun ensimmäisen kuurojen talon syntyvaiheita, rakentamista ja sitä, millaista toimintaa talossa järjestettiin vuodesta 1954 lähtien. Toisena tavoitteenamme oli tuottaa teemahaastatteluista dvd-tallenne, joka jää Oulun kuurojen yhdistyksen käyttöön osana sen historiaa. Produktiamme voi hyödyntää esimerkiksi opetusmateriaalina tulkkikoulutuksessa tai itseopiskelumate-riaalina työelämässä. Työmme on hyödyksi myös kulttuurintuntemuksen näkökulmasta kaikille siitä kiinnostuneille.

Työmme on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jonka lähestymistapaa voidaan pitää narratiivisena. Aineiston keruumenetelmänä käytimme puolistrukturoitua teemahaastattelua sekä tutkimme Oulun kuurojen yhdistyksen vanhoja dokumentteja. Haastattelimme seitsemää viittomakielistä, joista yksi on kuuleva. Työmme tilaaja on Oulun kuurojen yhdistys. Yhdistyksen tavoitteena oli saada dokumentoitua yhdistyksensä historiaa tuleville sukupolville ja jäsenille. Oulun kuurojen ensimmäisen talon historiaan liittyviä vaiheita ei kukaan ole aiemmin tutkinut tai taltioinut. Tämä tutkimus on lisäksi hyvin ajankohtai-nen, koska 1950-luvulla eläneistä ja talon historiaa muistavista henkilöistä ei ole enää elossa kovinkaan moni.

Viittomakielisten haastatteluista pystyimme rekonstruoimaan Oulun kuurojen talon rakentamisen vai-heita yhteisön jäsenten silmin. Taltioitu materiaali antaa kuvan, että ensimmäisen yhteisen talon eteen yhdistyksen jäsenet tekivät paljon talkootöitä. Valmistuttuaan talo oli aktiivisessa käytössä erilaisten tapahtumien muodossa. Rahallinen tuotto ohjattiin yhdistyksen toimintaan.

Dokumentaatiosta selviää, että tuo aika (1954-89) muistetaan kultaisena aikana. Kuurojen talosta muodostui toinen koti. Yhdistys oli tärkeä paikka kuurojen sosiaalisen elämän kannalta, koska siellä sai kommunikoida vapaasti viittomakielellä. Myös kuurojen vanhempien kuuleville lapsille siitä muodostui tärkeä paikka: paikka, jossa kuuroja vanhempia ja viittomakieltä ei kukaan kummastellut. Narratiivisen aineistonkeruun tuloksena syntynyt dvd-tallenne kokoaa haastateltavien tunteikkaat ja elämänmakuiset muistot Koskitie 19:n vaiheista.

The aim of our thesis was to research the first house of the Oulu Deaf Club: how and when it began, when it was built and what kind of activities were organized in the house from 1954 and on. Our second aim was to record and make our themed interview into a dvd, which the Oulu Deaf Club can use as a part of their history. The dvd can also be used for teaching purposes in the education of sign language interpreters or as self study material for interpreters, who are already working. Our work can benefit anyone who is interested in this particular subject from a cultural knowledge perspective.

Our work is a qualitative research with a narrative approach. The research material was partly collected with a focused, or semi-structured interview method, the other part was researching old documents of the Oulu Deaf Club. We conducted the interview with seven native signers, one of whom was hearing. This thesis was commissioned by the Oulu Deaf Club. Their goal for commissioning this thesis was to document the history of their association for future generations and club members. Our thesis is therefore important, because no one has neither researched nor recorded the history and aspects of the first Oulu Deaf Club house before. The timing to conduct our thesis was also crucial, because only a few people, who lived in the 1950s and are able to recall the history of the Deaf Club house, are still alive today.

Our interviews with the native sign language users enabled us to reconstruct the building stages of the Oulu Deaf Club house from the point of view of the club members themselves. The recorded video material clearly shows the amount of volunteer work the club members did for their first club house. After its completion, the Deaf Club house was in active use. The profits of the different events organised at the house were allocated to club activities.

It is clear from the documentation that the years from 1954 to 1989 are still remembered as a golden age. The Deaf Club house became a second home. The club was an important society for the deaf in terms of social life, because communicating and using sign language openly was allowed. It also became an important space for the children of deaf adults: a place where no one wondered about their deaf parents or sign language. Our narrative approach to our research material resulted in a DVD, which gathers the emotional and vivid memories the different chapters of life at number 19, Koskitie, Oulu.