Matkustuskielto ja tehostettu matkustuskielto lapsen pidättämisen ja vangitsemisen vaihtoehtoina esitutkinnassa
Forss, Marko (2025)
Forss, Marko
Poliisiammattkorkeakoulu
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-815-448-1
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-815-448-1
Tiivistelmä
Tämän oikeusdogmaattisen tutkimuksen tarkoituksena on selvittää milloin
matkustuskielto ja tehostettu matkustuskielto voivat toimia pidättämisen ja vangitsemisen vaihtoehtoina rikoksesta epäillyn lapsen kohdalla esitutkinnassa. Tutkimuksen alussa tarkastellaan matkustuskiellon ja tehostetun matkustuskiellon vaikutuksia perus- ja ihmisoikeuksiin sekä verrataan toimivaltuuksia suhteessa toisiinsa, mutta myös pidättämiseen ja vangitsemiseen. Tarkastelu suoritetaan kaikki määrättävissä olevat velvoitteet ja niiden erilaiset vaikutukset huomioiden.
Matkustuskiellon ja tehostetun matkustuskiellon yleiset ja erityiset edellytykset on eroteltu osittain eri säännöksiin, ja tämä koskee myös joko yhdessä tai erikseen määrättäviä velvoitteita. Monimutkaiseksi koetun sääntelyn haasteisiin liittyen tilannetta ei helpota se, että matkustuskiellon ja tehostetun matkustuskiellon edellytysten ja velvoitteiden suhde toisiinsa ei vaikuta kovin onnistuneelle. Tutkimuksessa esitetäänkin kattavasti lainsäädäntökritiikkiä sekä tähän liittyviä de lege ferenda -suosituksia.
Oikeusmallin mukaisen vangitsemisen tulee olla aina viimesijainen vaihtoehto lapsen kohdalla. Täysi-ikäisistä poiketen lasten osalta tulee ottaa huomioon huoltomallin mukaiset toimenpiteet, jotka vaikuttavat eri tavoin karttamis- sotkemis- ja jatkamisvaaratilanteessa. Yksinkertaistettuna huoltomallin mukaiset toimenpiteet tarkoittavat sosiaaliviranomaisen ja huoltajien toimenpiteitä, joilla voi olla merkitystä pakkokeinojen käyttöön. Tutkimuksessa avataan kattavasti millaisia mahdollisuuksia sosiaaliviranomaisella ja huoltajilla on vaikuttaa pakkokeinojen käyttöön. Tähän liittyy merkittävällä tavalla myös se, että ilman huoltomallin mukaisten keinojen huomioon ottamista, ei pakkokeinojen tulkinnassa voida katsoa otetun huomioon lapsen edun ensisijaisuutta.
Tutkimuksen lopussa analysoidaan korkeimman oikeuden ainoaa lapsen vangitsemista koskevaa ennakkoratkaisua KKO 2025:28, jolla on vaikutusta myös matkustuskiellon ja tehostetun matkustuskiellon soveltamiseen. Toisaalta niin kuin tulen osoittamaan, liittyy päätökseen erilaisia ongelmia, ja tarve uusille ennakkopäätöksille on ilmeinen.
matkustuskielto ja tehostettu matkustuskielto voivat toimia pidättämisen ja vangitsemisen vaihtoehtoina rikoksesta epäillyn lapsen kohdalla esitutkinnassa. Tutkimuksen alussa tarkastellaan matkustuskiellon ja tehostetun matkustuskiellon vaikutuksia perus- ja ihmisoikeuksiin sekä verrataan toimivaltuuksia suhteessa toisiinsa, mutta myös pidättämiseen ja vangitsemiseen. Tarkastelu suoritetaan kaikki määrättävissä olevat velvoitteet ja niiden erilaiset vaikutukset huomioiden.
Matkustuskiellon ja tehostetun matkustuskiellon yleiset ja erityiset edellytykset on eroteltu osittain eri säännöksiin, ja tämä koskee myös joko yhdessä tai erikseen määrättäviä velvoitteita. Monimutkaiseksi koetun sääntelyn haasteisiin liittyen tilannetta ei helpota se, että matkustuskiellon ja tehostetun matkustuskiellon edellytysten ja velvoitteiden suhde toisiinsa ei vaikuta kovin onnistuneelle. Tutkimuksessa esitetäänkin kattavasti lainsäädäntökritiikkiä sekä tähän liittyviä de lege ferenda -suosituksia.
Oikeusmallin mukaisen vangitsemisen tulee olla aina viimesijainen vaihtoehto lapsen kohdalla. Täysi-ikäisistä poiketen lasten osalta tulee ottaa huomioon huoltomallin mukaiset toimenpiteet, jotka vaikuttavat eri tavoin karttamis- sotkemis- ja jatkamisvaaratilanteessa. Yksinkertaistettuna huoltomallin mukaiset toimenpiteet tarkoittavat sosiaaliviranomaisen ja huoltajien toimenpiteitä, joilla voi olla merkitystä pakkokeinojen käyttöön. Tutkimuksessa avataan kattavasti millaisia mahdollisuuksia sosiaaliviranomaisella ja huoltajilla on vaikuttaa pakkokeinojen käyttöön. Tähän liittyy merkittävällä tavalla myös se, että ilman huoltomallin mukaisten keinojen huomioon ottamista, ei pakkokeinojen tulkinnassa voida katsoa otetun huomioon lapsen edun ensisijaisuutta.
Tutkimuksen lopussa analysoidaan korkeimman oikeuden ainoaa lapsen vangitsemista koskevaa ennakkoratkaisua KKO 2025:28, jolla on vaikutusta myös matkustuskiellon ja tehostetun matkustuskiellon soveltamiseen. Toisaalta niin kuin tulen osoittamaan, liittyy päätökseen erilaisia ongelmia, ja tarve uusille ennakkopäätöksille on ilmeinen.
